Tilannepäivitystä omaan sänkyyn nukahtamisesta
En olisi kyllä silloin perjantaina uskonut, että näin hyvällä menestyksellä tullaan jatkamaan tuota omaan sänkyyn nukuttamista. Pessimistinä olen tietysti varautunut takapakkiin, mutta toivottavasti selvittäisiin ilman sitä! Kolme nukutusta omaan sänkyyn takana, ensimmäisellä kerralla meni tosiaan tunnin verran aikaa, ennen kuin unimaailma vei voiton. Poika pyöri, hyöri, sylki tuttia ulos suustaan, naureskeli ja päristytteli. Laittoipa jopa tyynynliinaa naamalleen ja tunki sitä suuhun suu virneessä. Itse istuin tuolilla sängyn vieressä puhumatta mitään, hyssyttelin ja laulelin vain. En tosin silloin, jos meno oli kuvatun kaltaista, annoin Pojan temppuilla temppunsa. Ja jos sylki tutin pois, otin sen itselleni ja annoin takaisin vasta kun oli hieman rauhoittunut. Ensimmäisenä iltana ei tullut tippaakaan itkua.
Toista iltaa jännitin melkein koko päivän etukäteen, mutta oikeastaan turhaa. Aikaa sänkyyn laittamisesta nukahtamiseen kului puoli tuntia, eli nukuttamiseen käytetty aika puolittui edellisestä kerrasta. Poika taisi olla aika väsynyt, sillä jaksoi kuljailla vain hetken, ja sitten iltavilli muuttui väsykitinäksi ja itkuksikin välillä. Aina jos Poika alkoi oikeasti itkeä, nostin hänet heti syliin rauhoittumaan, ja välittömästi kun itku lakkasi, laskin hänet takaisin omaan sänkyynsä. Hieman oli itsellä kurja mieli kun toinen niin itkeskeli, mutta vakuuttelin itselleni, että kun lapsi itkee sylissäni, on hänellä turvallinen olo. Missään vaiheessa Poika ei siis itkenyt sängyssä, vaan aina sylissä. Itkuja taisi mahtua tuohon puoleen tuntiin viitisen kertaa. Lopulta nukahtaminen kävi kuitenkin aika helposti, minä hyssyttelin ja hyräilin.
Ja sitten tähän iltaan. Aivan uskomatonta! 15 minuuttia ja Poika nukkui. Ei itkua, hieman kitinää. Aluksi hyöriskeli hetken, mutta rauhottui kun käänsin hänet kyljeltä toiselle. Hyräilyä, hyssyttelyä sekä epäuskoa nukuttamisen helppoudesta. Tämä tietysti kostautuu joku ilta, eikös se niin aina mene, että kun jotain sanoo/kirjoittaa, asiat kääntyvät päälaelleen… Toivotaan, että tässä tapauksessa ei niin käy.
Hyvästi siis jumppapallon päällä pomputtelu 9kg elävä paino sylissä, kipeä ranne ja vielä kipeämpi selkä, tervetuloa tämänkaltaiset illat!