Meidän IVF ja ICSI – hooceempää lapsentekoa

Lupasin selventää meidän lapsettomuushoitojen matkaa tänne. Kun olin itse keväällä tiedonhakumoodissa, en meinannut löytää tietoa tarpeeksi. Kahlasin blogeja epätoivoisena, mutta myös kaikenlaisia virallisia lähteitä, ja silti koin, että jotain jäi puuttumaan.

Tätä jotain haluan nyt kertoa muille. Omalta osaltani haluan olla kertomassa, että lapsettomuudessa, lapsettomuushoitoihin lähtemisessä ja koko prosessin avoimuudessa ei ole mitään hävettävää.

Tahaton lapsettomuus koskettaa jopa yhtä viidestä suomalaisesta naisesta. Itselleni se kuitenkin tuntui siltä, että olen erilainen ja jollain tavalla myös uhri. Lähipiirissäni raskaudet ovat saaneet alkunsa päätöksestä jättää ehkäisy pois, joillain on kulunut muutamia kuukausia ja joillain ei sitäkään. Tämä kaikki ruokki minulle sitä mielikuvaa, että minussa on jotain vikaa.

Lapsettomuushoitoihin hakeutuminen oli vaikeaa. Kuvasin jo viime postauksessa sitä, kuinka se tuntui luovuttamiselta. Lapsettomuushoitoihin haetaan, jos lapsen saaminen ei onnistu. Koska ajattelin noin, pelkäsin ettei hoidoissa meitä voitaisi auttaa, ja että hoidot olisi vain pettymysten summa, joka katkeroittaisi minut.

Sinänsä tämä harhakuvitelmani ei ole ihmeellinen: onnellisista kokemuksista harvoin kirjoitetaan. Niitä ei tarvitse välttämättä käsitellä samalla tavalla. Siksi ne helpot ja onnelliset päätökset lapsettomuushoidoille puuttuvat eetteristä.

Oma pelastukseni oli terapeutti, joka rohkaisi minua lähtemään hoitoihin, ja etsimään tietoa ja kokemuksia. Lopulta löysin itseni ensin TAYSin hedelmällisyys ja lapsettomuuspoliklinikalta ja myöhemmin Facebookissa lähinnä amerikkalaiseen IVF Support Groupista. TAYSin empaattinen, mutta toiveikas suhtautuminen ja jenkkien ajatus  on lähinnä our IVF journey, saivat minut optimistisemmaksi. Ja niin meillä aloitettiin IVF, tarkemmin ICSI.

Miltä näyttää meidän IVF tähän saakka?

1. Haimme lähetteen lapsettomuushoitoihin yksityiseltä lääkäriltä Terveystalosta. Tämä siksi, että olimme liikkeellä juuri kun korona alkoi ruuhkauttaa kunnallisia terveyspalveluita, mutta osaksi myös, koska pelkäsin rohkeuteni pettävän, jos minun täytyisi uudelleen soitella kunnallisiin palveluihin ja jonottaa. Oli huomattavasti helpompaa varata aika netistä, vaikka se maksoikin moninkertaisesti enemmän.Käynti Terveystalolla tapahtui huhtikuussa 2020. Lääkäri määräsi meille verikokeita ja teki lähetteen siemennestenäytteeseen. Verikokeissa tutkittiin erilaisia hedelmällisyyteen liittyviä arvoja, mutta myös selkeitä esteitä, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa. Koska osa verikokeista (naiselta) pitää ottaa tiettyyn kuukautiskierron aikaan, ensimmäisen käynnin ja lähetteen kirjoittamisen välissä oli melkein pari kuukautta (sairastuin flunssaan ja jouduimme odottamaan seuraavaan kiertoon verikoetta).Lähetteen kirjoitus maksoi n. 160 € plus verikokeet (n. 230 €) ja siemennestenäyte (n. 80 €). Kunnallisella puolella olisimme saaneet lähetteen hoitoihin paljon edullisemmin.
2. Lääkäri sai tulokset ja soitteli lähetteen teosta. Hän sanoi, että molemmilla on selkeitä ongelmia, mutta joita pystytään myös hoitamaan. Minulle hän kehotti, että jos mahdollista, jatkaisin vielä laihdutusta (olin näihin aikoihin lähes BMI 34, joka on hoitojen aloituksen rajoilla). Loppupeleissä järjestelmällistä laihdutusta en tarvinnutkaan, koska kun sain kilpirauhaslääkityksen, paino alkoi putoamaan jo sitä kautta (paino on tullut lähes 10 kg alas).Lähete tehtiin toukokuussa 2020.
3. Saimme kutsun hoidonsuunnitteluun TAYSin Hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalle. Lomakkeet tulivat kotiin jo kesäkuussa, ja hoidonsuunnittelun päivämäärä oli 18.8.2020. Lomakkeet pystyi täyttämään etukäteen TAYSin sähköisessä verkkopalvelussa. Kun täytin omani, seuraavaksi myös miehelle tuli esitietolomake sinne täytettäväksi.Esitiedoissa kartoitettiin lapsettomuuteen vaikuttavia taustasairauksia ja elämäntapoja.
4. Hoidonsuunnittelukäynti elokuussa oli jännittävä! Käytiin lääkärin kanssa läpi esitiedot. Sieltä nousi useita asioita, mitkä saattavat vaikuttaa lapsettomuuteen: minulla endometrioosin mahdollisuus, hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta sekä miehellä oligozoospermia. Muuten veriarvot olivat minulla ja miehellä hyvät.Lääkäri määräsi vielä jotain lisätestejä ja totesi, että päätetään näiden jälkeen, millä hoidolla lähdetään liikenteeseen. Mies joutui myös antamaan kontrollinäytteen. Fiilikset olivat käynnin jälkeen vähän epätoivoiset. Näin pitkälle tultu, ja taas odotellaan lisää?
5. Toinen hoidonsuunittelukäynti oli syyskuulla. Tällöin tsekattiin kontrollinäytteen tulokset ja myös minulta ja mieheltä otetut verikokeet. Lisäksi puhuttiin, että minulle tehtäisiin inseminaatiomahdollisuuden vuoksi munajohtimien aukiolotutkimus.Nyt alkoikin asiat tapahtua! Muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen lääkäri totesi, että hänen mielestään on turha nyt tuhlata aikaa inseminaatioon, vaan hänen mielestään IVF, ja vielä tarkemmin ICSI, olisi nyt ainoa vaihtoehto. Hän teki kuitenkin pyynnöstäni vielä munajohtimien aukiolotutkimuksen, vaikkakaan sillä ei ollut käytännössä IVF:n kannalta mitään merkitystä. Pyyntöni kuitenkin liittyi siihen, että olin lukenut sen jälkeen joidenkin parien vielä tulevan spontaanisti raskaaksi.No, teimme (kivuliaan) tutkimuksen, ja kävi ilmi, että vasen munanjohdin oli vähän tukossa. Spontaani raskaus siitä huolimatta ei saanut alkuaan siinä kierrossa, vaikka teinkin raskaustestin vielä samana aamuna, kun kuukautiset alkoivat. Pettymys ei kuitenkaan ollut niin valtava kuin aiemmissa, koska tiesin, että kohta lähdettäisiin tositoimiin, sillä:

   Lokakuussa seuraavan kierron alusta aloittaisimme stimulaatiopistelut IVF:ää varten!

6. Lokakuun 9. päivä Auntie Flow tuli kylään jälleen kellontarkasti. Tämä tarkoitti sitä, että stimulaatiopistokset sai aloittaa seuraavana päivänä. Ilmoitin klinikalle kuukautisten aloituspäivämäärän, hain apteekkiin tilaamani lääkkeet ja aloitin pistämisen.Stimulaatiopistoksilla pyritään kasvattamaan mahdollisimman monta munasolua keräystä varten. Meillä lääkäri valitsi kaavaksi antagonistin, eli hyvin lyhyen kaavan IVF:n. Tähän päädyttiin mm. sen vuoksi, että AMH-arvo oli korkea (8), minulla on monirakkulaiset munasarjat (PCOS) ja hyvin säännöllinen kierto. Lääkärisi osaa varmasti valita sinulle sopivan kaavan, eli tämä kaava ei sovi kaikille. Minulla käytössä oli Bemfola 150 -pistos.Stimulaatiopistoksia pisteltiin seitsemän, jonka jälkeen kävin polilla ultrassa. Ultrassa tarkastettiin munasolujen tilanne ja määritettiin se, koska ne kerätään, ja sain vielä muutamia lisäpistoksia. Stimulaatiota jarrutettiin viimeisinä päivinä Fyremadel-pistoksella, joka estää liian aikaisen ovulaation.

   Sain ultrassa päivämäärän munasolukeräykselle — 21.10. — ja lääkärin toteamuksen siitä, että todennäköisesti kaikki alkiot pakastetaan eikä tuoresiirtoa yritetä. Tämä tuki jo aiemman lääkärin mietintöjä, koska hormonipistoksista on mahdollisuus kehittää hyperstimulaatio-oireyhtymä. Ilmeisesti tämä on iso riski, kun munasarjat ovat monirakkulaiset.

   Yhteensä lääkkeet tulivat maksamaan noin 550 euroa. Koska julkisella puolella maksan kuitenkin näiden lisäksi vain poliklinikan käyntimaksun (n. 40 euroa/kerta), hoitojen kokonaishinta on melko alhainen verraten esim. yksityisen puolen hintoihin.

7. Munasolunkeräys oli jännittävä rajapyykki. 21.10. en saanut ajaa autoa ollenkaan toimenpiteessä annosteltavien vahvojen lääkkeiden vuoksi. Keräys suoritetaan paikallispuudutuksessa ja klinikan henkilökunta piti minut hienosti ajan tasalla siitä, mitä tehdään ja milloin. Samalla kun itse olin punktioitavana, mies kävi antamassa oman näytteensä labrassa. Koska korona, hän myös joutui mennä muualle odottelemaan minua, koska minun osuuteni kesti paljon kauemman!Sain sairaslomaa keräyspäivän ja olisin saanut myös seuraavat kaksi päivää, mutta loppupeleissä tarvetta ei ollut kuin sille varsinaiselle keräyspäivälle. Toimenpide oli minulle kivulias, vaikka lääkitys olikin hyvä. Myös toimenpiteen jälkeen makasin sängyssä pitkään kunnon krampeissa, mutta onneksi lääkkeet alkoivat vaikuttaa ja jo noin 1,5 tuntia toimenpiteestä sain kuulla, että voin lähteä.Munasoluja saatiin kerättyä 13. Isoksi yllätyksekseni minulle myös kerrottiin, että seuraavana maanantaina 26.10. minulle tehtäisiin tuoresiirto! Tämä poikkesi kaikista aiemmista tiedoista, joten olin kuin puulla päähän lyöty. Käsky kävi myös lisälääkkeisiin, ja 23.10. alkaen aloin popsia keltarauhashormonia luteaalitueksi kaksi kertaa päivässä. Sitä jatkettaisiin raskaustestiin saakka.
8. Maanantaina 26.10. istuin klinikan odotushuoneessa maski naamallani ja nauroin miehelle tekstiviestien välityksellä, että varsinaista lapstentekoa tämäkin: lapsentekohetkellä kumpikaan ei ollut paikalla ja nytkin isä on paikalla vain tekstiviestiyhteydellä. Koronan vuoksi klinikalla saa olla yksi henkilö kerrallaan, ellei molempia tarvita (esim. hoidonsuunnittelu).Itse toimenpide oli helppo ja kivuton. Itku meinasi tulla, kun biologi, kätilö ja lääkäri totesivat kaikki, että 13 alkiosta 7 hedelmöittyi ja elivät 5-päiväisiksi, eli blastoiksi. Ja se, joka tänään siirretään, on niin kaunis!Operaatio oli vartissa eletty. Kaikki meni tosi hyvin, enkä pissannut lääkärin päälle vaikka rakko olikin ihan todella täysi (tätä toivottiin, koska täysi rakko nostaa kohdun helpommin ultrattavaksi ja näkyvyys on parempi). Alkionsiirto ei ollut kivuliasta ja lähdinkin klinikalta helpottuneen hymyn kera. Pakkaseen jäi 6 alkiota.

   Autossa mies kysyi: tajuutko, sä voit olla nyt raskaana.
   Se ei tuntunut vielä mitenkään todelliselta.

Siitä alkoivat sitten piinapäivät. Niistä lisää tuonnempana.