”pikkuperjantai”
Kun koirat on aamulenkitetty (kahteen kertaan), on aika kattoa ihtiään peilistä. Iiiik sama naama, samat hiukset. No ikähän jo näkyy kasvoista, ei siinä mitään, se on luonnollista, mutta tämä peikonpesä! Haluan, että mulla on ensikesänä niin pitkä tukka, että saan sen ponnarille ja sen sivuletin, mitä pidin ennenkin, kun mulla oli pitkä tukka, samoin ranskalainen letti oli mun lemppari. Mutta nyt tukka on siinä pituudessa, että takaa niskavillat vääntää sen kahtia kummallekkin hartialle päin ja sivuilta korvat on peitossa, mutta silmälasien vuoksi hiukset ei pysy korvien takana, ellei laita kaikkia tököttejä, mitä kaapista löytyy, koska mullakin kasvaa hiukset takaa eteenpäin, kuten suomalaisella hiuslaadulla on tapana. Otsahiukset ylettyy alle nenän, ne nyt saa pysymän jo pannan avulla takana ja ohtatukkaa en leikkaa, koska tässä vaiheessa sen erotteleminen muusta kuontalosta on vaikeaa. Ja toisekseen, jos otsatukka on iso, niinkuin polkkismallinen, menee siihen sitten 1/4 osa hiuksista, ja letti ohenee, jotenka haluan vaan pienet hapsut otan peitoksi. Toisaalta otta on vielä naama peruslukeila sen verta sileä, että sen voi pitää näkösälläkin, eikä hiusraja ole ns mikkihiirimäinen, joten annetaan kasvaa, mikä kasvavaksi on luotu.
Tästä tulikin sitten toinen murheenkryyni näin aamuisin; vaatteet! Mulla ei ole paljon vaatteita, puserot voi laskea kummallakin hihamallilla kahden käden sormilla ja housut pidetään niin kauan, ko ne kuluu totaalisesti rikki. Muutamat paremmat vaatteet on, tottakai menoja varten. Mutta aamusta ei koskaan näytä sivuprofiili hyvältä, vaikka kuinka vetää vatsaa sisään. Siinä vaiheessa, kun se alkaisi miellyttämään itseäni, kaulasuonet pullottaisi, naama olisi sinipunainen ja puhumisesta ei olisi tietoakaan. En kuitenkaan ole ylipainoinen, olen vaan sen mallinen, että otetaan perunasäkki, jossa on viisi viisaria. 😀 Eli vaatteiden vähyyden vuoksi joudun pitämään painoni suht kurissa, vaikkin intohimona on syödä iltapalaksi jäätelöä, mutta kittuutan päivän kaloreista sen verta, että se ei vaikuta ympärykseeni.
Toisaalta oon sitten sen luontonen, etttä en halua olla koriasti pukkeutunu, vaan hillitty, ihan pystyn menemään kaupungille maastotakki päällä, jos oon vaikka ollu koirien kans metällä….
Meikit, niitä on ja laadukkaita, mutta niiden käyttö on sitten eriasia. Tottakai, jos on juhlat tms, laittaudun, mutta kun joskus harvoin meikkaan arkena, saan katseita osakseni, että onko se mennyt sekaisin? Ei sillä, että meikki ois jotenki räikeä, vaan siksi, että se on niin harvinaista. Kyllähän meikkaisin usseemminkin, mutta mua laiskottaa sitten illasta puhistaa kasvoista ne mömmöt pois ja ku punnitten asiaa, meikit ja puhdistus, voittaa meikitön naama normaalisti.
No nyt sitten tänän tällainen look: Kuluneet farkut, joissa on matala vyötärö ja levenevät lahkeet, pitkä, harmaa toppi ja siihen pälle ruskea, lyhyt miehustainen, mutta pitkähihainen t-paita, ja ruskealla kankaalla vuorattu, leveähkö panta päässä. Kengät, no varmaan lenkkarit, koska ne on vaan tuon ajomatkan ajan jalassa, ja trimmipaikalla vaihdan sitten työkengät jalkaan.
Meikit, niin niitä ei tänään näy, koska menen illasta vetämään koirille koulutusta, ja tuo tuuli on sellainen, että voipi sataa vaikka vanhoja katteja taivaalta, otenka meikki ei tee terää, ja itseasiassa silloin on jo pimiä….
Harvoin on tällaisia päiviä, voi että! Ja onneksi ei olenkaan! Kun pääsin ”päämajalle”, oli siellä kaksi koiraihmistä vastassa ja hyökkäsivät kimppuuni. Nämä oli taas niitä, jotka olivat kuulleet jotain ”erittäin uskottavalta taholta” eivätkä anna suunvuoroa puolustautumiseen. Täytyy myös kertoa, että he ovat huijanneet minulta koira 1100 €:lla jotenka varmaankin senkin vuoksi tulevat välillä pönkittämään itsetuntoaan, kun kertovat näitä kuulemiaan juttuja. Sitten kun soitan paikkaan, joka on ainoa paikka, missä tämä olisi voinut käydä, mutta tiedän, ettei ole käynyt, ei heidän mielestään saa asiaan sotkea kolmatta osapuolta. Minusta he itse tekevät uuri niin. Kuuntelevat jotain kierolla mielelä varustettua kolmatta osapuolta, ja tulevat mulle räyhäämään asiasta faktana, eivätkä kuuntele, mitä paikalla ollut ihminen sanoo, johon tämän asian olisi pitänyt vaikuttaa kovastikin.
Sain niin pahanmielen, ettei koirien laittamisesta tullut mitään, koska meni niin kovaksi itkemiseksi ja jouduin siirtämään aioja myöhemmäksi tälle viikolle. Sen vaan sanon, että näillä kahdella ihmisellä on nyt porttikielto meidän ”päämajaan” ei toisten työpaikalle tulla rähisemään, varsinkaan, kun asialla ei ole totuuspohjaa, ja se ei ole palautetta, mitä asiakkaat saavatkin sanoa trimmauksesta, tai sitten jos ovat ostaneet vääränlaista tai huonolaatuisen tavaran, jonka haluavat palauttaa Jadeen. Näitä ihmisiä karsastetaan niin paljon myös rotujärjestössään, ja en kyllä enää ihmettele asiaa ollenkaan, tuntui, että he käyvät käsiksi, kun painostivat minut aivan seinää vasten. Mietinkin, teenkö jonkinlaista ilmoitusta, tunsin kyllä oloni todella uhatuksi.
Näitä sattuu ja ne on inhottavia aasioita. Se on kumma, että ihmiset uskovat mieluummin sitä pahaa tekstiä kuin totuuspohjaa. Ja sitten joudutaan kyselemään ja hakemaan todistajia asialle. No onneksi mun ei tarvitse olla näiden kieroutuneiden ihmisten kanssa enää missään tekemisissä, joiden pääasiana on, että heidän koiransa on aina ne parhaat, ja he eivät voi ymmärtää, jos koiransa ei voita. Ja voitonhalu o0n niin kova, että kun koira on loukkaantunut, viedään se näyttelyyn, vaikka sillä on selkä repeytynyt auki edellisviikolla, ja liimat on vielä haavassa. Meitä on niin moneen junaan. Itse pidän tarkasti kiinni tuosta, että koiralla on kuukauden sairausloma, jos sille on annettu leikkaushoitoa. Myöskin antibioottikuurilla olevia on heiltä lähtenyt näyttelyyn, oikein nyt harmittaa, kun ei napsahtanut dobing-toimikunta ottamaan näytettä….
Mutta kuten huomaatte, pistelee vihaksi, niin vihaksi, että lähden tuonne myrskyyn hakmaan jäätelöä :D