Tiistai, teatteripäivä

Aaaarrrggghhhhh, joskus otta koville, nimittäin nukkumisen kanssa. Pari edellistä yötä meni kipujen kanssa ”leikitellessä”,  jotenka nyt se sitten kostautuikin niin, että nukahin jo ennen kymmentä ja heräsin puoli kaksitoista, kun kahdeltatoista oli tulossa jo asiakas! Äkkiä kännykällä soitto ”päämajaan” että myöhästyn ehkä hieman, pidättelekkö asiakasta. No nopeaksi kun on syntynyt, niin nopeus oli valttia. Määränpäähän on matkaa se 14 kilometriä, mutta olin jo 11:53 perillä, ja ajoin rajoitusten mukaan. Taitolaji tämäkin. Koirat kylläkin jäivät ilman aamupisitystä, mutta lupasin niiden saavan tehä sisälle, ei ne mitään tehneet, takaisin tuli puolen tunnin päästä, ja iloisena oottelivat oven takana, että nyt aamulenkille. Koira-raukat. Tänään oli tosiaankin pelkkä ”kynsi-päivä” eli kynnet kävin leikkamassa mudi-rotuiselta koiralta.

Kaunis keli, ei tullut lumisade tänne asti, jotenka pellolla kävely kahden iloisen terrierin kanssa oli mitä ihaninta terapiaa liian pitkien yöunien nukkumisen jälkeen 😀

Iltapäivästä alkoi sataa lepeitä taivaalta, se toi toivoa lähestyvästä talvesta, mutta ei sitä kauaa kestänyt, ihan puolisen tuntia vaan. Ehkäpä juuri sen verran aikaa, että sai lapset innostumaan, mutta muuttuikin murheeksi monessa lapsiperheessä.

Ajelin Vähä-Raumalle hakemaan ystävä pariskuntaani teatteriharkkoihin. Syksyllä alkaneet harjoitukset ovat nyt siinä mallissa, että pitäisi valita näytösteksti, mikä esitetään keväällä. Syksy on mennyt improillessa ja tämän kuun  lopulla osallistunkin Ulvilassa pidettävään improvisaatiokilpailuun. Viimekerralla olivat lukeneet kotiopettajattaren tarinan ja nyt oli vuorossa Louhi, muunnellen Kalevalasta. Se voisi ehkä olla kiva, jos sen nykyaikaistaisi, esim. laulut räpäten kantele ois sähkötoiminen ym.

Huomattiin harjoituksíssa, että yksi ryhmäläisistä on ennen käyttänyt koiraansa mulla trimmauksessa, silloin, kun tein trimmauksia vielä Porissa. Nyt kun ei ole Porissa toimitilaa, teen niitä pelkästään Nakkilassa, taikka sitten käyn kotikäynnillä. Mutta nuo kotikäynnit ei ole hirveän innostavia; kuitenkin joutuu aina kantamaan trimmauspöydän ja tavarat mukanaan, ja koirat ovat rauhallisempia, kun eivät ole omalla maaperällään. Mutta jos asiakkaan omistajalla on vaikka liikkumisvaikeuksia, onhan se silloin selvä, että vien palvelun kotia saakka.

Huomenna olisi vuorossa ihana pyreneittenkoira Emma. Se saapuu harjaukseen ja pieneen siistimiseen. Sillä on aivan ihana luonne, ja kun se painaa suuren päänsä syliini ja päästää syvän huokaisun siinä, tuntee, että tekee juuri sitä oikeaa työtään. Tai ei tätä työksi voi sanoa, kun ei tämä ole mitään 8 tuntista päivää 5 päivänä viikossa. Joskus oon kyllä tehnyt tätä 8 tuntia päivässä 6 päivänä viikossa, mutta silloin tuli leipääntyminen, ja piti pitää ”pakkolomaa”, jotta trimmaaminen tuntuisi taas mielekkäältä, ja sitä saisi nautinnon, koska koirat ovat niin herkkiä otuksia, että kyllä ne aistii, jos trimmi-täti ei ole hyvällä tuulella.

Omat koirat odottavat edelleen käsittelyä, jotenka se onkin sitten suuri uutinen, kun saan ne trimmattua kondikseen…