”I cant see my fin?”

Tässä oli äsken hirveän pitkä tekstipätkä, jonka puhelimeni ystävällisesti pyyhki pois. Viikko tiivistettynä:

Tiistain tutoriaali. En ole vähään aikaan tuntenut itseäni niin tyhmäksi. Pöljä päivä kaikin puolin.

Keskiviikkona oli ns. ensimmäiset thai-treenit (aikaisemmat oli ”tule kokeilemaan”-tyyppisiä), ja muutama tunnisti mun naaman. Tuli hyvä mieli 🙂

Torstaina koulukaverini Juho tuli Suomesta viettämään pitkää viikonloppua Sheffieldiin (vietti viime syksyn täällä vaihdossa), ja käytiin keskustassa yksillä. Houkuttelin myös Patrickin mukaan (ei paljoa vaatinut), ja myöhemmin Eleanor, Patrickin tyttöystävä, liittyi seuraan. Oli ihan sairaan kivaa, vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Tykkään Patrickista ja Eleanorasta ihab sikana, ja tuntui kivalta kun ne lähti mielellään kun pyysin niitä mukaan. En oo enää ”vain” perässäroikkuja 🙂

Eilen ei ollut mitään ihmeellistä. Päivällä meillä oli Aaronin kanssa perinteiset kirjastotreffit (nörät kokoontuu; opiskelu on enemmän tai vähemmän tehokasta), ja illalla mentiin thai-treeneihin. Loppuilta meni kotona pyöriessä ja Miles Davisia(<3)  fiilistellessä. Löysin myös uuden herkun, jota en oo kotona nähnyt; ravunmakuiset sipsit. George vähän naureskeli et noita saa yleensä ku ottaa take-away-kiinalaista. Sieltä mä ne bongasin, kun oltiin viime viikolla juhlistamassa Sinningin synttäreitä kiinalaisessa. Meni melkein koko pussi, hups…

On ollut myös ryppyjä talorakkaudessa. Täällä on kylmä ku Siperiassa, nimenomaan sisällä ja erityisesti mun huoneessa, koska patteri ei oo toiminu. Torstaina Geroge korjasi sen kahden viikon odotuksen jälkeen. Riemua ei kauaa riittänyt, sillä samana iltana keskuslämmitin pisti sopimuksen katkolle. Eilen se sitten saatiin korjattua, mutta kävi myös ilmi, että ilmauksesta huolimstta mun patteri ei toimi vieläkään. Lopputuloksena oli, että raahattiin takannäköinen sähköpatteri mun huoneesen, mikä painoi kuin synti.

Uusi hieno sisustuselementtini.

Sain myös kivoja uutisia kotoa. Mulle oli myönnetty oman ainejärjestöni vuosijuhlassa kultainen ansiomerkki. Vaikka merkit tai maine ja kunnia eivät ole syitä, miksi vapaaehtoista järjestötoimintaa tehdään, lämmittää merkki silti mieltä. Nöyränä kiitän!

JA! Tuomas on varmasti tulossa, se on ollut niin kauan töissä, että sillä on talvilomaa, ja pääsee tulemaan mun synttäreiksi tänne pitkäksi viikonlopuksi! Jee!