Märkä maanantai

Hunterit ovat päässeet tositoimiin, peri-Englantilainen sadesään on uhattu jatkuvan seuraavat neljä päivää taukoamatta. Tajusin, etten ole valmistautunut huomiseen tutoriaaliin. Mulle käy joskus niin, että ahdistun suunnattomasti kun edessä on valtava artikkeli- ja kirjakasa ja kaikki pitäisi saada luettua niin, että niistä saisi jotain irti. Sitten sitä aloittamista lykkää ja lykkää, kunnes ollaan (melkein) totaalikusessa. Niin kuin. Pitkä yö tiedossa, neljän yliopistovuodenkaan jälkeen ei selkärankaan asti ole mennyt, että pitäisi aloittaa ajoissa. (Ja täälläpäin maailmaa muistaa, että meininki on eri kuin kotona. Prkl.)

Mutta oli kivojakin juttuja. Olin boulderoimassa Even kanssa ensimmäistä kertaa, supersiistiä! En todellakaan ollut luonnonlahjakkuus ja pari kertaa meinasi pelottaa, mutta kerran pääsin ylös asti (sen helpoimman seinän, joka ei todellakaan ollut korkea, mutta hyvä minä silti!). Sain myös kehuja kun tsemppasin loppuun asti. Kurssi kestää neljä viikkoa, jonka jälkeen voi mennä itsekseen kiipeilemään. Huomenna saattaa löytyä ihan uusia lihaksia (itkettää jo valmiiksi kuinka paljon huomenna sattuu)…

Patrick tekee ruokaa, ja sen jälkeen yritän seivata huomisen tutoriaalin siinä määrin kun seivattavissa on. Jospa jotenkin välttäisin julkinöyryyttämisen. Ensi kerralla sit paremmin (justjoo).