Enää ei paista aurinko, perinteinen englantilainen ilmasto on palannut. Ei varsinaisesti sada, mutta ilma on täynnä vesipölyä ja sumua (näillä on ero!). Kattoikkunasta ei näy kuin harmautta likaranttujen lisäksi (en yleensä kiinnitä ikkunoiden puhtauteen sen suurempaa huomiota, mutta kerrankin kun on kattoikkuna niin olisi kiva nähdä ulos). Seuraavana hankintalistalla on kumpparit, niin nahkakengät säilyisi vähän paremmin hengissä, eikä varpaat kastuisi converseissa. ”Miten sä oot voinu lähteä Englantiin ilman kumppareita ja sadetakkia?” Tuomas kysyi kun kerroin (yllättävästä) sää muutoksesta (sadetakki mulla on mukana, koska se ei vienyt kohtuuttomasti tilaa matkalaukussa), ja ”Miksi ihmeessä sä haluat ostaa kumpparit?!” hämmästeli Brigette, kun kerroin, että tarvitsen kumisaappaat. En riittävän uskottavasti osannut kertoa, että Suomessa jos sataa, niin käytetään kumppareita. Mutta myönnettäköön, että syy kumisaappaattomuuteni saattai ehkä vähän vaikuttaa se, että uskon (toivon hartaasti) himoitsemieni Hunter-saappaiden olevan halvemmat täällä kuin koto-Suomessa. Minä haluan ne. Piste.

Tällä viikolla alkoi siis oikea koulu, joka ei vielä toistaiseksi ole tuntunut. Maanantaista tiistaihin on kielenkurssit, torstai on vapaapäivä lukupäivä ja perjantaiaamupäivällä johtamisen kurssi. Johtamisen kurssiin kuuluu myös joka toinen viikko case-harjoitukset. Jokaisen kielenkurssin tuntia (joita siis on neljä, koska yhtä kurssia on kaksi kertaa viikossa) varten odotetaan 2-3 tuntia itsenäistä työskentelyä (voin laskea itseni suoraan tuohon kolmeen tuntiin), sekä johtamiskurssin luento-osuudelle odotetaan 11 tuntia itsenäistä työskentelyä ja case-harjoitusten valmisteluun oma aikansa, varmaan noin kolme tuntia omalla tahdillani, eli 26 tuntia viikossa itsenäistä työskentelyä. Luentoja on yhteensä 10 tuntia viikossa. Vähän eri meininki kuin kotona, lähinnä suhteessa siihen, kuinka paljon vietetään aikaa luennoilla ja (yksin) kirjojen ääressä.

Muuten viikko oli vähän alavireinen. Myönnettäköön: muutaman kerran olisin halunnut vaihtaa joulun lentolipun ensi viikonlopulle. (En mä oo oikeesti lähössä, mutta…) Olisi vaan voinut ehkä vähän aikaisemmin (taas) muistaa, ettei se kotona kökkiminen mitään auta, vaan pitäisi lähteä liikenteeseen. Olin eilen kokeilamassa zumbaa Brigetten kanssa. En ole koskaan kokenut vastaa, enkä halua toiste kokea. En tiedä mitä kokkealia tunnin ohjaaja oli nenäänsä huitaissut, mutta silmät pyörivät kuin hyrrät ja yltiö-muka-positiivisuus oli kuin toiselta planeetalta (tai sitten mun asennevammaisuus nosti päätään). Muutenkin tunti oli vähän sekainen, mitään liikkeitä ei käyty läpi, sen kuin räiskittiin menemään. Ei ollu ihan mun juttu. Koko komeuden kruunasi ohjaajan käsittämätön ääntely; hän kiekui välillä kuin tappajavalas, joka haluaisi aktiivisesti yhtyä toiseen tappajavalaaseen. Meni vesihuikka todellakin väärään kurkkuun. Odotan nyt enemmän kuin innolla huomista thai-nyrkkeilyä!

Traumaattisen tunnin jälkipyykki hoidettiin Ranmooressa. En ollut ollut (meniköhän nyt oikein?) siellä melkein viikkoon, ja ainoa asia mikä harmitti, oli etten ollut tullut aikaisemmin kylään. Siellä on muutama vaan niin huipputyyppi ettei voi olla masis! Muutavan viikon jälkeen myös ne omituiset ja ehkä vähän ärsyttävät luonteenpiirteet ovat nousseet esille. Ilta oli kuitenkin onnistunut nauruterapiapläjäys, parhaimmat tarjosi kiinalaistyttö, joka ihan vakavissaan kysyi: ”What is penis?”, ja Frank juuri ehti hysteeriseltä nuarultansa väliin ennen kuin hän yritti googlata sanan kuvahaulla (raukka ei siis tiennyt mitä sana englanniksi tarkoittaa, mutta kyllä siitä silti sai vuosisadan huutonaurut!)

Myös oma kämppiselämä menee ihan kivasti. Keittiö ei aina (sen jälkeen kun viikonloppuna puunasin sen) ole siisti, eikä astiat löydä aina ruokapöydältä keittiöön asti, eikä muutenkaan tavarat omille paikoillein käytöön jälkeen, mutta ehkä aina ei tarvitse pingottaa? (Tää saa mut kuulostamaan joltain hullulta siivousfriikiltä, joten en todellakaan ole, mutta jos kolme ihmistä elää kuin siat pellossa, näky on kolmen päivän jälkeen karmea, eikä ole kiva aloittaa ruuanlaittoa ensin siivoamalla toisen sotkut pois). Pojat ovat olleet monta vuotta parhaat ystävät jo ennen yhteenmuuttoa, mutta yritän rohkaistua ja punkea mukaan yhteiseloon. Ehkä karaistun ja uskaltaisin ehdottaa leffailtaa. Hurja minä. Sain myös omaan huoneeseeni viimein vaaterekin, jee! Pitää enää käydä ostamassa lisää henkareita, että saan kaikki vaatteet nätisti roikkumaan. Ehkä saan jonain päivänä myös verhot, sekä toimivan patterin huoneeseeni (täällä on ihan järkyttävän kylmä, terveisin kerrasto ja villahousut jalassa).

(Oikeasti tällä hetkellä pitäisi olla nenä kiinni kirjassa, tai oikeastaan ensimmäinen kirja luettuna ja olla hakemassa lisää valmistautumismateriaalia huomiselle luennolle, mutta paljon paremmalta tuntui laittaa ensimmäinen erä pyykkiä koneeseen ja kirjoittaa. Seuraavaksi juon teetä, ja alan heti lukemaan kun saan seuraanvan koneellisen pyöriessä.)

Kuluva viikko on ollut fresher’s week ja yliopistolla on käynyt varsinainen kuhina, sillä 6000 uutta opiskelijaa on aloittanut opintonsa. Varsinainen koulu ja opiskelu alkaa ensi viikolla, tämä viikko on mennyt kurssivalintoja ja yliopistoilmoittautumisia tehdessä. Omat kurssisuunnitelmani meni päälaelleen ja paletti uusiksi. Tein kesällä alkurekisteröinnin ohessa alustavan kurssisuunnitelman, jonka tarkoituksena oli kertoa, minkälaisia kursseja haluaisin ottaa. Tämän jälkeen löysin johtamiskoulun listan kursseista, joille vaihtarit voivat osallistua. Ylläripylläri juuri mikään valitsemistani kursseista ei joko ollut listalla, tai niiden opetusaika oli siirretty keväälle. Sain uuden päivitetyn listan viime keskiviikkona, joista valitsin ”Organizational Behaviour”-kurssin. Kurssi on suunnattu toisen vuoden opiskelijoille ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Vaihtoehtoisesti mielenkiintoisen kuuloinen kurssi olisi ollut ”Critical Perspective on Work and Organisational Psychology”, mutta paikalla ollut opettaja neuvoi valitsemaan toisen vuoden kurssin (olin kuullut jo etukäteen, että kolmannen vuoden kurssit täällä ovat todella haastavia, ja kurssin pakollisen tenttikirjan nimi oli ”sosiaalinen konstruktionismi”, josta sain tarpeekseni kandia kirjoittaessani). Lisäksi olin valinnut kolme kurssia englantia, joista tuli yhteensä niin paljon opintopisteitä, etten voinut valita kuin yhden johtamisen kurssin. Jälkikäteen, kun olin johtamiskoulun järjestämässä tervetuliaistilaisuudessa, olen ihan tyytyväinen ettei kursseja enempää. Meininki on vähän erilaisempaa kuin Suomessa; yhdelle kurssille pitää lukea melkein yhtä paljon kuin kandiani varten, joten yhdessä kurssissa on meikäläiselle ihan riittävästi haastetta. Kurssitarjonnasta valtaosa valittavista johtamisen kursseista liittyi tavalla tai toisella laskikseen, jota olen Suomessakin huonolla menestyksellä yrittänyt opiskella. Haluan myös panostaa englannin opiskeluun, sillä kielitaidon kehittäminen oli suurin syy edes lähteä vaihtoon. Joskaan näidenkään kurssien kanssa ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Minut on laitettu kahteen eri kurssien ryhmiin, jotka molemmat ovat samaan aikaan. Kovasta yrittämisestä huolimatta en ole oppinut ilmiintymään, joten toivottavasti saan vaihtaa ryhmiä ja osallitua molemmille kursseille.

Koska kurssivalinnat ja ilmoittaumiset eivät montaa tuntia päivistä vieneet, valtaosan ajasta olen vain hengaillut ja yrittänyt tutustua kaupunkiin. Muutaman illan olen viettänyt Brigeten luona Ranmoor Villagessa (yksi neljästä yo-kylästä), ja olen samalla tutustunut hänen kämppiksiinsä. Eräs tuttu nauroi, että käytännössä olen yksi kämppiksistä, sillä aina kun hän näkee minut, olen Ranmooressa kylässä. Torstaina jokainen kokkasi lempiruokaansa kotimaastaan. Koska minä ja keittiö vielä lämmittelemme suhdettamme, osallistuin iltaan tarjoamalla kaljat, mutta lupasin yrittää tehdä heille joku ilta kalakeittoa (ainoa perinteinen suomalainen ruoka, josta saatan selvitä!). Illan päätteeksi kävimme yksillä ja pelaamassa bilistä yo-kylän paikallisessa pubissa. Perjantaina osallistuimme paikalliseen aproon, jossa kierrettiin neljä pubia. Lauantaina puunasin talomme keittön (YÄK!) ja George (viimein) laittoi tavaransa pyörimästä yhteisistä tiloista, ja nyt meillä on viihtyisä alakerta, ja pyödän ääreen mahtuu kunnolla istumaan ja ruokailemaan! Tänään teimme puistokierroksen Brigeten kanssa ihanassa auringon paisteessa. Täällä ei ole satanut viikkoon ja joka päivä on ollut aurinkoista sekä 18-20 astetta lämmintä! Suomessa on kuulemma joillain paikkakunnilla tullut lunta, joten ei yhtään harmita sään puolesta olla täällä, hyvin tarkenee ilman takkia päivisin. Tänään myös kolmas asukkimme Patrick muutti taloon äitinsä ja tätinsä avustuksella, ja hän vaikuttaa todella kivalta tyypiltä! Vietimme illan yhdessä, lähinnä katsoen telkkaria, mutta silti. Vaikken kovin aktiivisesti (vielä) osallistunut keskusteluun, oli silti kiva, kun taloon tuli ääntä ja elon tuntua. Alustavan keskustelun pohjalta jaamme Patrickin kanssa samanlaisen siisteyskäsityksen, ja uskon vakaasti että saamme myös Georgen koulutettua tähän.

Ensi viikolla tosiaan alkaa koulu ja tutustuminen englantilaiseen opiskelukulttuuriin. Viltti kutina, että se tulee eroamaan melko paljon totutusta, täällä esimerkiksi on vain yksi luento viikossa, ja odotetaan paljon enemmän itsenäistä opiskelua kuin Suomessa. Yliopistolla on jopa yksi kirjasto, joka on 24/7 auki ja siellä on jopa suihkut(?!). Toivottavasti niille ei tule käyttöä. Ensi viikolla on myös uutta ohjelmaa koulun ulkopuolella. Ylioppilaskunnan kerhot järjestävät paljon ”Give It a Go”-tilaisuuksia, joissa voi käydä kokeilemassa erilaisia harrastemahdollisuuksia sopuisaan hintaan. Menen ensi viikolla kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa zumbaa ja thai-nyrkkeilyä sekä osallistun sushin valmistukseen. Lisäksi yritän päästä yliopiston salille, en ole muutamaan viikkoon tehnyt _mitään_ (paitsi kävellyt näitä helvetin mäkiä), ja sekä kroppa että mieli kaipaavat aktiivisempaa liikkumista. Ehkä löydän itselleni uuden harrastuksen zumbasta tai thai-nyrkkeilystä!