Pilipilipom

Lauantain ja sunnuntain piti jouhevasti mennä läppärin ääressä tänään palautettavaa koulutehtävää tehden aiheesta Cockneyn murre (se mitä ne puhuu Lontoossa, jotain olen oppinut) todella käsittämättömällä ohjeistuksella.

Paitsi että lauantaipäivä meni äidin kanssa viestitellessä ja haaveillessa, ja Word aukesi vasta myöhään iltapäivällä. Muutaman tunnin jälkeen ”olin ihan riittävästi tehnyt tälle päivälle, huomenna puserran tän loppuun”.

Paitsi että lauantai-iltana olin ensin Ranmoorissa ja sen jälkeen Juhon, Manun ja Royn kanssa baarikierroksella. ”Nopee kääntyminen ja yksille” muuttui neljän jälkeen saapumiseksi ja todella suuriin käynnistymisvaikeuksiin sunnuntaiaamuna. Olin kuitenkin varttia yli neljä kirjastossa hakemassa kirjoja, ja ”olin tosi ahkera”, mutta vieläkin homma on kesken. Voi moro, motivaatio missä olet?

Yksi kirja löytyi tältä osastolta, tiedättekö sen sata tai yli vuotta vanhojen kirjojen tuoksun? Täällä siitä voisi tehdä hajuvettä.

Myöskään ulkona odottava kaatosade ei auta (illalla sadepisarat kattoikkunaa vasten on söpöä ja kivaa, nyt nekin ottaa aivoon).

Välitön Mielipiteeni tällä hetkellä:

Yritän valjastaa agren sen palautustyön valmistumiseen sekä tämän aamun selättämiseen. Onneksi illalla pääsee kiipeilemään!