Miten voi antaa anteeksi ihmiselle, joka rikkoi kaiken yhdellä lauseella? Tai tarvitseeko sitä antaa anteeksi?

Mä oon huomannut miettiväni nyt useamman viikon sitä, voiko toiselle ihmiselle antaa anteeksi maailman rikkovimmat ja satuttavimmat sanat. Jatkaa kuin aina ennenkin ja unohtaa sen mitä on kuullut. Antaa anteeksi ja luoda uutta, vaikka anteeksi pyytämistä ei ole sanoitettu eikä osoitettu teoin.

Sä olisit sitä mieltä, että voi ja pitäisi. Tiedän sen kysymättäkin ja siks oon hieman tyytyväinen, etten voi tätä kysyä sulta.
Koska musta tuntuu, etten siihen pysty. Että vettä on virrannut pikkasen liikaa Vantaan joessa, että vähän liian monta sanaa on jo sanottu.

Mä veikkaan, et se on sitä itsensä puolella seisomista. Omista rajoista kiinni pitämistä ja itsensä rakastamista ja arvostamista.
Se on askel parempaan huomiseen.

Ja tässä vaiheessa sä kertoisit miten syvälliseksi tää meni. Kuinka jopa liian syvällistä tekstiä on tullut kirjoitettua. Kysyisit onko kaikki ok ja kuuntelisit. Ja loppujen lopuksi halaisit ja olisit sanomatta mitään, koska sitä se hetki kaipaa. Läheisyyttä ja hetkessä olemista.

Kunpa voisin kertoa näistä asioita sulle.

Tiedätkö miten outoa on elää arkea, kun kaikki muistuttaa susta?

Kävin lääkärin vastaanotolla. Se oli entuudestaan tuttu lääkäri, jota en kuitenkaan ollut nähnyt yli viiteen vuoteen. Kun lääkäri tuli kutsumaan sisään, olin varma et siinä seisoit sä. Miten joku toinen voi olla sielultaan samanlainen sun kanssa.
Teillä molemmilla on silmissä koko maailma, hymyssä lapsen intoa, suun pielissä leikkisyyttä, kehon asennoissa rauhallisuus. Miten lempeästi te molemmat otattekaan huoneen haltuun, luotte turvallisen tilan jossa jokainen voi vain olla. Miten intensiivisesti ja aidosti kuuntelette, miten tunteikkaasti puhutte.

Tässä kohtaa sanoisit mulle, etten saa tehdä susta uniikkia lumihiutaletta. Mut teenkö tässä sitä toisaalta, ku puhun jostakusta toisesta? Joka kyllä muistuttaa kaikilla tavoin sua.

Toisena hetkenä mä tapasin sut toisaalla, mut tälläkin kertaa toisen ihmisen muodossa. Hän sai mut nauramaan vedet silmissä, vatsa kipreänä ja posket herkkänä. Meidän välillä oli selittämätön yhteys, mahdollisesti jossain universumissa tapahtunut yhteinen menneisyys.
Tuntui kuin olisin ollut taas sun seurassa.
Se on tuntuu vähän väärältä, olla hetkissä jonkun muun seurassa ja ainoa kenet nään mun edessä oot sä.

Tätä en ikinä sanoisi sulle kasvokkain, mutta musta se on myös kaunista.
Nähdä sut kaikissa ja kaikkialla.