Kamppailen anteeksi antamisen kanssa

Miten voi antaa anteeksi ihmiselle, joka rikkoi kaiken yhdellä lauseella? Tai tarvitseeko sitä antaa anteeksi?

Mä oon huomannut miettiväni nyt useamman viikon sitä, voiko toiselle ihmiselle antaa anteeksi maailman rikkovimmat ja satuttavimmat sanat. Jatkaa kuin aina ennenkin ja unohtaa sen mitä on kuullut. Antaa anteeksi ja luoda uutta, vaikka anteeksi pyytämistä ei ole sanoitettu eikä osoitettu teoin.

Sä olisit sitä mieltä, että voi ja pitäisi. Tiedän sen kysymättäkin ja siks oon hieman tyytyväinen, etten voi tätä kysyä sulta.
Koska musta tuntuu, etten siihen pysty. Että vettä on virrannut pikkasen liikaa Vantaan joessa, että vähän liian monta sanaa on jo sanottu.

Mä veikkaan, et se on sitä itsensä puolella seisomista. Omista rajoista kiinni pitämistä ja itsensä rakastamista ja arvostamista.
Se on askel parempaan huomiseen.

Ja tässä vaiheessa sä kertoisit miten syvälliseksi tää meni. Kuinka jopa liian syvällistä tekstiä on tullut kirjoitettua. Kysyisit onko kaikki ok ja kuuntelisit. Ja loppujen lopuksi halaisit ja olisit sanomatta mitään, koska sitä se hetki kaipaa. Läheisyyttä ja hetkessä olemista.

Kunpa voisin kertoa näistä asioita sulle.