En osaa riidellä

Tiedätkö mitä tajusin, tiedän sun haluavan kuulla tän. Koska tän kuultua voit hetken hurrailla, kuinka sanoit tästä mulle aikanaan, kuinka totaallisesti tunnet mut ja näät musta asioita.

Mä tajusin etten osaa riidellä.

En oo koskaan saanut oppia miten riidellä oikein. Miten riidellä satuttamatta toista, hyökkäämättä toista vastaan. Miten riidellä jostain asiasta yhdessä, ei riidellä jostain asiasta voittaakseen toisen.
Miten riidellä sillain turvallisesti, ettei riidan jälkeen tarvitse fyysisesti etsiä toista, huomata jääneensä yksin ja tai miettiä miten selvitä toisen mua rikkovista ja haukkuvista sanoista.

Me ei koskaan riidelty niin. Niin, että riidan aikana veri maistuu suussa, sanat sivaltaen, äänet käheänä huutamisesta tai toisiltamme kadoten.

Meidän riiteleminen oli voimakasta, mutta turvallista.

Sä kerroit usein kuinka epäreilu olin, kun valitsin välillä ”imitoida” sua ja sun sanomisia suutuspäissäni. Se oli epäreilua multa, se oli melkoisen väärin käyttäydytty. Ja oon pahoillani niistä kerroista, kun tähän sorruin. Onneksi sain pyydettyä anteeksi myös niissä tilanteissa.

Mut tosiaan oon tajunnut etten osaa vielä riidellä. Toivottavasti jossain vaiheessa saan sen oppia.
Koska miten paljosta onkaan jäänyt paitsi, miten paljon helpommalla olisi voinut päästä? Kun jokainen riita ei olisi ollut taistelu elämästä ja kuolemasta. Taistelua riidan kautta toisen voittamisesta.
Kunpa olisi voinut vaan riidellä riideltävästä asiasta. Olla toisen kanssa yhdessä sitä asiaa vastaan, vaikka oltaisi oltu eri puolilla. Yrittäen ratkaista ja korjata se asia. Satuttamatta toisia.

Oon nykyään kuitenkin riitelemisessä jo pikkaisen parempi. En enää lähde taistellen. Pyrin ratkaisemaan sen riitaa aiheuttavan asian. Otan vastuuta omasta puolesta, ehdotan omalta osalta ratkaisua ja vastaan tulemista. Pidän omasta ratkaisuehdotuksista kiinni ja sen myötä en löydä itseäni enää tekemästä samoja virheitä riidellessä ja pystyn ennaltaehkäisemään riitojen syntyjä. Pyydän riidan aikana hengähdysaikaa ja ohjaan toiselle sitä myös.
Pystyn riidan korvilla ja riidan aikana tuoda omat tunteet ja ajatukset esiin toista sivaltamatta.
Ja yritän todella vahvasti ymmärtää ja nähdä toisen näkökulman, asenteet ja ajatukset riidan aiheeseen ja siihen riitatilanteeseen.

Mutta helposti myös humpsahdan vanhaan. Herkästi korotan ääntä tai hiljenen, imitoin ikävästi toista tai käytän termiä ”sä teet AINA…”.
Näistä piirteistä en itsessäni tykkää, näistä haluan eroon. Näistä mä myös pyrin aktiivisesti eroon, aina kun saan mahdollisuuden harjoitella.

Mä en osaa vielä oikeaoppisesti riidellä, mut oon siinä jo parempi.
Uskon, että olisit ylpeä musta. Mä ainakin oon.