Gdansk, Puola

Hei! Olin tossa kuukausi sitten Gdanskissa, ja aattelin siitä nyt vähän päivitellä.

Lennettiin Turusta Wizz Airilla Gdanskiin Tiistaina aamulla. Olin niin täpinöissäni, rakastan lentää. Oltiin siinä kolmen maissa perillä, eikä ymmärretty julkisesta liikenteestä hölkäsen pöläystä, joten hypättiin taksiin. 

Meille kävi aika hassu juttu, kun oltiin jo menossa ekaan vastaantulevaan taksiin, joku mies tulee huutamaan perään, et tarvitaanko taksia. Oltiin ihan hämillään. Se mies rupes kauheesti sanomaan, et tulkaa tänne, nää on virallisia takseja (tiedettiin, että se taksi mihin hypättiin on ihan luotettava taksi). Oltiin ihan et mitä nyt tapahtuu, ja meidän taksikuski vaan sano, et istukaa vaan rauhassa. Sitte se ihme mies rupes huutamaan jotain Puolaksi meijän taksikuskille! Selvis, että siellä on ”lentokenttätakseja” joilla on diili, he maksaa, että saavat päivystää siinä edessä ja saa asiakkaat. Me oltiin käyty jo tien toisella puolella, ja hypättiin siihen ovista kauempana olevaan taksiin, joka oli ”vaan tavallinen taksi”. No, taksikuski oli tosi mukava ja vei meidät hotellille turvallisesti (ja paljon edullisemmin kuin ne lentokenttätaksit). 

IMG_20180401_193300_724.jpg

Meillä oli söpö pieni hotelli, joka ei ollu ihan ydinkeskustan hälinässä, mutta kuitenkin lähellä. Huoneessa oli vedenkeitin ja kahvi- sekä teevermeet ja pullovettä. Olin niin onnellinen, kun sai heti hengähtää ja kahvitella huoneessa! 

Eka ilta meni aikalailla palloillessa ja tutkiessa paikkoja. 

IMG_20180401_193300_721.jpg

Käytiin toisena päivänä Sopotissa ja Gdyniassa. Pitihän se kolmoiskaupunki nähdä! Sopotin ranta ja 150metrin rantalaituri oli näin talvellakin kauniita paikkoja, en voi edes kuvitella sitä kesällä! Monte Cassino-kadulla oli ties mitä, en voinut millään uskoa et toi vino talo on oikeesti vino. Kyllä se vaan on! Lähetin äidille kuvan, se oli ihan varma et olin muokannut ton talon! 

IMG_20180401_193300_733.jpg

Paljon shoppailua (Sephora!!!!!), hyvää ruokaa ja ihania maisemia. Tuolla oli tosi ihania kauppoja ja vanhakaupunki oli niin kaunis. Vanhassakaupungissa oli kans tollanen maailmanpyörä, pakko siinäkin oli käydä. Rakastuin kyllä Gdanskiin, ehdottomasti joskus uudelleen.❤️

IMG_20180309_222348_600.jpg

 

Suhteet Oma elämä Matkat Höpsöä

Karvapallot

Ajattelin heti alkuun esitellä mun karvapallot, eli kissat. Mulla on kaks kissaa, Möhli 2,5 vuotias sekarotuinen ja Nipsu 0,5 vuotias sekarotuinen.

Perjaatteessa mulla on kolmekin kissaa, mut yks asuu mun vanhemmilla, koska ei tullut Möhlin kanssa toimeen. Nero on mun aito ja alkuperänen kissa, maailman rakkain otus. Mua välillä surettaa niin paljon etten voi pitää Neroa meillä. Mut parempi näin, hänellä ei oo yhtään hyvä olla näiden mun riiviöiden kanssa. 

Möhli tuli meille siis parisen vuotta sitten, olin ehdotellu poikaystävälle kauheesti kissaa, et meijän on pakko hommata karvavauva. Löydettiin sit sattumalta ihana oranssi poikavauva, ja se oli sit siinä. 

DSC_0469 – kopio.JPG

Möhli oli pentuna aika riiviö, vauhtia herralta ei tosiaan puutu. Hän ei oo mitenkään sylikissa, viihtyy ennemmin pienen välimatkan päässä. Kun nälkä yllättää (ja se yllättää muuten usein!) niin herra tulee kovinkin kerjäämään rapsutuksia (ruokaa…) ja on seurallinen hetken aikaa. Joko siihen asti kunnes saa ruokaa tai kyllästyy kerjäämään!

Melkein heti, kun Möhlin pentuaika oli ohi, rupesin kaipaamaan toista kissaa. Rakastan ylikaiken kissanpentuja, mut valitettavasti nekin kasvaa, eikä pysy aina vaavina… Ei kuitenkaan heti otettu toista, vaikka siitä niin kovasti haaveilinkin. Mun koulukaveri mainitsi ohimennen, et hänen miehen porukoiden kissalle tulee vauvoja. Ohimennen heitin, et mä voin ottaa yhen haha. Sitten kun vaavit synty ja näin niistä kuvia, olin ihan rakastunut. Kun ne tuli luovutusikään, niitä oli just yks mustavalkonen poika jäljellä, ja me saatiin meille toinen vauva. 

DSC_0530 – kopio.JPG

Ja me kun pidettiin Möhliä vauhdikkaana riiviönä… Voi miten väärässä me oltiin! Nipsu on jo ihan omaa luokkaansa, sillä on omat vakiojekkunsa ja sillä vasta vauhtia riittääkin. Möhli on rauhottunut ihan hirveesti sen jälkeen, kun sai pikkuveljen. Hyvä vaan, yks riiviö riittää vallan mainiosti. Nipsukaan ei oo kovin sylikissa, joskus hän tulee vähän kiehnäämään, ja saattaa jäädä johonkin lähelle nukkumaan. Ja raukka nukkuu aika usein mun jaloissa, ja herään välillä siihen, kun tönäsen Nipsua ja tulee aina hirvee tarve pyytää anteeks et herätän toisen potkasemalla… 

Se on jotenkin jännä kun on nyt kaks kissaa, niin huomaa niin niiden eroavaisuudet. Ja miten paljon toinen muuttikaan toista! Haaveilen jo kolmannestakin kissasta, mutta näillä pitää nyt pärjätä, taitaa kämppäkin käydä jo pieneks jos kolmas karvapallo tänne muuttais. Mutta eihän sitä ikinä tiedä… 😉

DSC_0461 – kopio (2).JPG

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä