Nyt.

”Tee se. Se on nyt tai ei koskaan.” Tätä olen hokenut itselleni jo pidemmän aikaa. Maailmani on heittäytynyt niin levottomaksi (hyvällä tavalla), etten edes tiedä miten perin tässä pitäisi olla. Jotenkin on vain sellainen olo, että kohta tapahtuu jotain suurta ja haluan olla siinä mukana. Koko keho reagoi voimakkaalla levottomuudella siihen, että nyt on oikea aika. Nyt.

Olen viimeisen parin vuoden sisään kyseenalaistanut elämässäni kaiken mahdollisen. Muutoksen alulle panijoita on monia, mutta tärkeimpänä oli se tunne vatsanpohjassa. Tunne puhui minulle kovempaa kuin koskaan ennen.

Olen kohdannut monia lukuisista peloistani ja huolenaiheistani ja todennut, että ei se niin hankalaa ollutkaan 🙂 Nyt olen elämäni kannalta tärkeimmässä tienristeyksessä ja nyt ajattelin kuunnella sydäntä, en järkeä. Entinen minäni olisi jo tärissyt pelosta ja yrittänyt miettiä ja miettiä ja miettiä tapoja tehdä asia turvallisesti. Mutta ehkä se ei ole aina se oikea vaihtoehto. Vaikka näin on aina opetettu, pitää olla varasuunnitelma jos ei onnistukkaan. Mitä jos ottaa asenteen, että tässä se on. Tässä ja nyt. Ehkä jossain vaiheessa elämää pitää oikeasti antaa vain mennä niinkuin Kaija Kookin laulaa 🙂 Hassua sinällään, että Kaija Koon biisit on ilmestyny miun elämässä aina oikeaan aikaan. Ihan kuin kävisimme samoja taisteluja samaan aikaan. Mutta ehkä emme ole yksin.

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=l-fjVXeVx4s

 

 

Olen tilanteessa, jossa olen saavuttanut kaiken minkä olen halunnut -ammatillisesti. Olen suorittanut ne tutkinnot, jotka halunnut..sain vakipaikan piiiitkäään uurastuksen jälkeen. Mutta silti jokin ääni sanoi, että tämä ei ole vielä tässä. On muutakin, on ne unelmat sieltä lapsuudesta ja nuoruudesta. Unelmat, jotka tulevat ajoittain esiin ja vaativat huomiota.

Samalla kun haluaa päästää irti kaikesta, niin jokin ääni pään sisällä ja sen ulkopuolellakin varoittaa tyhjän päälle jäämisestä. ”Onhan se nykyaikana hyvä olla vakituinen työ. Kun työtä on niin vaikeaa löytää.” Aika hyvin olen alkanut hiljentämään tuota ääntä ja nyt se sanoo: ”Miksen voisi keksiä itselleni työtä? Miksi en voisi yrittää? Mitä minulla  on menetettävää? Ei ole olemassa ongelmia, vaan tilanteita ennen ratkaisua.”

Jostain on jäänyt päähäni aforismi: ”Uusi askel on aina hetken askel tyhjän päälle.”

 Mistä sinä unelmoit? Tee se!