Kohtaaminen hiljaisuuden kanssa

Happy Elephant is Happy                                       

 

Kävin tänään pitkästä aikaa BodyBalancessa ja voin taas sanoa, että sielu sai taas energiatankkauksen. Paras kohta Body Balance -tunnilla on mielestäni se loppurentoutus. Kun kehoa on käännelty ja väännelty pois erinäisistä fyysisistä jumeista, on henkisen puolen aika. Siinä saa sielukin six packin kuntoon ;D

Ihmiskokeeni lähti käyntiin heti tunnin alussa; Ojaaja ilmoitti, että sitten jos ei halua jäädä loppurentoutukseen, niin voi poistua siinä ja siinä välissä.

Tämä jotenkin särähti korvaan, ohjaajakin tuntui oikeasti sanovan; ”Jää, ota aikaa itsellesi. Jaksat paremmin.”

Se ymmärtääkseni on myös BodyBalancessa tavoitteena – kokonaisvaltainen harjoitus keholle ja mielelle;

 

BODYBALANCE™ is the Yoga, Tai Chi, Pilates workout that builds flexibility and strength and leaves you feeling centered and calm. Controlled breathing, concentration and a carefully structured series of stretches, moves and poses to music create a holistic workout that brings the body into a state of harmony and balance.(lähde:http://w3.lesmills.com/finland/en/classes/bodybalance/about-bodybalance/)

 

Sitten ennen loppurentoutuksen alkua, hän vielä ilmoitti nyt olevan hyvä aika poistua. Tämä oli ilmeisesti siis ihan normaali tapa. Ihmetytti se, että lähes puolet lähti salista kiireesti pois. Mutta eikö treeni ollut vielä kesken? Jotenkin minulle on jäänyt sellainen ”opetus” takaraivoon, että palautuminen on yksi tärkein asia reenin kannalta. Tietenkin ihmisillä saattaa olla kiire jonnekin toisaalle, työpaikalle tai kotiin.

Mutta tässä suorituskeskeisessä maailmassa mieleeni nousi myös ajatus siitä, että rentouttava treenikin voi pahimmillaan olla vain suorittamista. Sen takia joogassa ja sen tyyppisissä liikuntamuodoissa kehoitetaan menemään sen päivän fiiliksen mukaan. Kehoitus kuunnella itseään, omaa kehoaan ja antaa sille sen kulloisenakin hetkenä vaatima rasitus.

Jokainen päivä on erilainen ja jokainen ihminen on erilainen, myös elämäntilanteet muuttuvat. Mitä sinun kehosi sanoisi jos se löytäisi sanat ja tilaisuuden kertoa? Oravanpyörän kyydistä voi nauttia paremmin kun on löytänyt tasapainon vauhdin hallinnassa.

Energialataus tunnin jälkeen on paljon voimakkaampi, kun on saanut pieneksi hiljaiseksi hetkeksi pysähtyä itsensä äärelle. Antaa ajatusten virrata, tulla ja mennä. Ei niihin tarvitse tarttua juuri sillä hetkellä, riittää kun tiedostaa että itse on olemassa.

Rauhallinen musiikki ja ohjaajan rauhallinen puhe rentouttavat mukavasti keskelle aikaa. Tunnin jälkeisessä euforiassa tietää jälleen pystyväsä pelastamaan maailman. Tiedättehän – se olo kun tuntee kaiken olevan mahdollista.

Vietä hiljainen hetki itsesi kunniaksi.

Spider-Snail.png

 

Hyvinvointi Mieli Terveys Ajattelin tänään

Ihminen välissä, avaa.

 

Minua on aina kiinnostanut ihmisten välisessä kommunikoinnissa se kohtaamisen hetki, se jolloin oikeasti ymmärtää toista. Siihen ei aina tarvita edes sanoja. Joskus jopa pelkkä katse riittää kertomaan että toinen on hyvä juuri sellaisena. Tässä kohtaa voidaan tietenkin puhua energioiden vaihdosta.

Mutta minulle se on osa kommunikointia.

 

Syksyllä opintojen myötä olen kuunnellut mielenkiintoisia luentoja ja kohdannut paljon uusia, erilaisia ihmisiä ja täysin uuden kaupungin. Monta uutta persoonaa ja monta uutta elämäntarinaa on taas kiedottu omani ympärille. Samalla olen käynyt läpi paljon mennyttä elämääni, sitä miten olen tähän hetkeen päätynyt ja kenen kanssa kulkenut matkaani.

 

Sana kommunikaatio on käännös latinankielen sanasta communicare ja tarkoittaa yhteiseksi tekemistä.

 

Harva meistä on ajatustenlukija. Olen koko syksyn miettinyt ihmisten välistä kommunikaatiota, tai oikeastaan koko elämäni. Sekä uusien tuttavuuksieni että vanhojen ystävieni kanssa olen huomannut pientä kommunikoinnin ongelmaa. Uusissa tilanteissa tapahtuu pakostin alkukangertelua ja väärinymmärryksiä; opitaan toisesta ihmisestä ja tämän elämästä. Yritetään ns. saada kuva toisesta henkilöstä. Tässä ollaan hyvin herkällä maaperällä ja jokin väärinymmärrys saattaa pilata orastavan ystävyyden alkuunsa.

 

Ajatukset luovat tilanteen ympärillemme. Sillä on väliä, miten itse menemme tilanteeseen ja minkälaisen energian luomme itsemme ympärille.

 

Miten sitten kun kyseessä on ihminen, jonka olet tuntenut jo kauemmin? Olen kokenut eräänlaista stressiä siitä, miten uusi ja vanha maailmani synkronisoituisivat mahdollisimman sujuvasti. Se ei tietenkään ole mennyt niinkuin Strömsössä. Kun ei enää ole läsnä toisen jokapäiväisessä elämässä voi helposti kärpäsestä tulla härkä ja härästä vähintäänkin elefantti keskelle huonetta.

 

Kommunikointi on kaksisuuntainenmielialahäiriö

 

Kommunikoinnin eräs ongelma on; ”kaikki mikä voidaan ymmärtää väärin, ymmärretään väärin”

Jos kukaan ei soita takaisin vaikka sovittiin että nähdään? Ei laita edes viestiä? Se antaa kuvan välinpitämättömyydestä,

vaikka eihän sitä voi tietää jos

toinen on vaikka hävittänyt puhelimensa.

 

Taas, oletus.

 

Olen huomannut yhä useammin miettiväni sitä, miten väärinkäsitykset syntyvät?

Missä kohtaa kohtaamista tilanne alkaa luisua käsistä vain kadotakseen pimeään ymmärtämättömyyden kuiluun? Mikä aiheuttaa sen, että otamme toisen ihmisen osana omaa maailmaamme, emmekä osana hänen omaa maailmaansa? Jonkin uuden asian vertaamista itselle tuttuun vastaavan asiaan on kuitenkin täysin luonnollista.

 

Mikään ei ole elämässä pysyvämpää kuin muutos.

 

Tehdään siis päätelmä, oletus. Sitten kysellään lisää, tutustutaan. Mitä jos kohtaamisen punainen lanka katkeaa heti päätelmän ja oletuksen tekemisen jälkeen? Ei kysytä lisää, ei haluta ymmärtää. Ei ole aikaa ymmärtää. Koska on jo saanut mielestään kuvan tietystä ihmisestä. Oletetaan automaattisesti henkilön olevan tietynlainen jos hän tekee asioita tietyllä tavalla. Tai jos hän on tehnyt tietyllä tavalla vaikka vuosi sitten. Miten paljon sitä toisen maailma voikaan muuttua vuodessa?

 

Tätä voisi verrata siihen, ettei työelämässä ota uusia ideoita vastaan, vaan tekee asiat ”niinkuin ne on tehty tähänkin asti”.

 

On olemassa sanonta, että toisessa ihmisessä ärsyttää ne asiat, jotka ärsyttävät myös itsessä.

Maailmaa katsotaan omien linssien läpi, jokainen oman päänsä sisältä. Tästä herääkin kysymys:

Mistä tietää peilaako tilanteessa omia tunteitaan vai jotain todella olemassa olevaa?

Miten voi syyllistää toista, jos näkee itse väärin?

 

Kommunikoida toisen kanssa.

 

Mietitäänpä yleensäkin väärinymmärryksiä. Miten ne syntyvät? Jos jakaa saman kielen, samanlaisen huumorin, samanlaisen menneisyyden, samanlaiset ystävät. Ja silti. Kyseessä on kaksi täysin eri ihmistä. Kaksi jatkuvassa muutoksessa elävää ihmistä. Miten he kohtaavat? Miten he näkevät maailmansa, tai toisen ihmisen maailman? Tehdäänkö oletuksia? Keskustelemalla ja kysymällä voidaan niin moni asia selvittää, mutta miksi niin ei tehdä? Miten kohdata toinen ihminen sellaisenaan, kokonaisena? Ilman, että yrittää väkisin täyttää aukkoja?

 

Milloin olet kysynyt siltä uudelta tuttavalta tai vanhalta ystävältä mitä hänen elämässään on viime aikoina tapahtunut?

Ja milloin olet oikeasti kertonut kuulumisesi?

Milloin olet kuunnellut?

 

2013-06-17 14.40.33.jpg

 

Suhteet Rakkaus Mieli Syvällistä