Miten Helsinkiä pitäisi ymmärtää?

Ison suomalaisen kaupungin tunnistaa siitä, kun syntymäsairaalalla on väliä, ja kun saman lajin seuroja on enemmän kuin yksi.

Muistan, kun muutin ensimmäistä kertaa Turkuun ja kuulin, kuinka kahden paikallisen kohtaaminen alkoi syntymäsairaalan mainitsemisella. Sillä määriteltiin paljasjalkaisuus. Sama ilmiö toistui Helsingissä. Pienen paikkakunnan tyttönä en ollut edes tajunnut, että synnytyspaikkoja voi olla ambulanssin ja maakuntasairaalan lisäksi muita, ja että sillä on jotain väliä!

Toinen ihmetys koskee urheiluseuroja. Kun pienen kylän joukkue pääsee loppuotteluun, koko kaupunki kannustaa. Onhan kyse paikkakunnan maineesta, yhteisöstä, meidän jengistä. Siksi onkin kummallista, että vaikka helsinkiläinen joukkue pelaa finaalissa, puolet kaupunkilaisista on sitä mieltä, että toisen paikkakunnan tiimin tulee voittaa. Tärkeintä on, ettei oman cityn toinen joukkue saa kultaa taikka kunniaa.

Olen Suvi Puukangas, 8 tien vartta Helsinkiin päätynyt nuori nainen, jonka sukujuuret ovat syvällä Savossa ja tiukassa Keski-Pohjanmaalla. Haluan kirjoittaa tässä blogissa niistä hämmästyksistä ja kummastuksista, joita kohtaan pääkaupunkiin muutettuani. Erityisesti haluan ymmärtää Helsinkiä, kaupunkilaisuutta, ihmisiä ja siinä sivussa myös itseäni.

Kupillinen tarjoilee juuri sen verran, että on tarpeeksi. Minun kohdallani se tarkoittaa isoa kahvia ja pieniä rintsikoita.

Toivotan sinut sydämellisesti mukaan!