5 huomiota ensimmäisestä Vain elämää -jaksosta

En sitten malttanut olla katsomatta perjantain Vain elämää -jaksoa ennakkoon. Ensin ajattelin odottaa perjantai-iltaan, mutta kun jakso pamahti maanantai-iltana median nähtäväksi, en voinut vastustaa kiusausta. Olen odottanut ohjelmaa todella paljon. Olin alusta asti sitä mieltä, että mukaan on saatu kaikkien aikojen Dreamteam.

Tässä olisi siis teillekin viisi huomiota perjantain jaksosta (varoitus: sisältää juonipaljastuksia):

1. No kaikki, joita sarja kiinnostaa, ovat varmaan jo kuulleet, että ensimmäisenä vietetään Vesa-Matti Loirin päivää. Jakso on parituntinen erikoisjakso. Vesku on sarjassa itsensä (tai ainakin sellainen, mitä hän on ollut pari kertaa hänet tavatessani): eläväksi legendaksi helposti lähestyttävä ja avoin. Hänellä ei ole uuden sukupolven mediavarovaisuutta, hän ei pelkää vastata tai olla vastaamatta kysymyksiin otsikoiden pelossa ohjelmassakaan. 

2. Kokeneet esiintyjät jännittävät ensimmäisessä jaksossa yllättävän paljon. Meikäläinen (joka on maailman huonoin kestämään vaivaantuneita hiljaisuuksia) kiemurteli alkuun muutamassa kohdassa, kun kukaan porukasta ei oikein sano mitään. Toni Wirtanen toimi usein pelastavana smalltalk -tyyppinä. Paula Vesalalla oli hyviä kysymyksiä, joista riitti jutunjuurta. 

3. Toisaalta tietty pidättyväisyys taitaa kuulua normioloissa usemman tämän kauden artistin luonteeseen. Eipä Jenni Vartiainen taida olla ensimmäisenä äänessä uudessa porukassa. Eikä Samuli Edelmann varsinaisesti heitä voltteja, kun hänen pitää antaa haastatteluita. 

4. Toivon, että jännittyneisyys kuuluu ensimmäiseen jaksoon, kun artistit totuttelevat kameroihin ja uuteen tilanteeseen. Ensimmäisen kauden luontevuutta ohjelma tuskin koskaan saa takaisin, mikä on hittisarjan kohdalla ymmärrettävää. Tai ehkä Jari Sillanpään pitäisi osallistua kahdeksantena artistina sarjan jokaiselle kaudelle? Ohjelma vaatii hänenlaista ilopilleriä, joka saa porukan vapautumaan ja nauramaan. Tyyliin, että hei tyypit, eihän tää oo nyt niii vakavaa.

5. Mutta kolmannen kauden musiikkivedot ovat hienoja! Liikutuin monessakin kohtaa. Välillä liikutuin Veskun liikuttumisesta, välillä taas ihan musiikista. Viimeisen dueton aikana vollotin kuin pikkulapsi. Liikutuskerroin ylsi siis tässä kolmosessa ihan ensimmäisen kauden tasolle.

Mutta. Yllämainitut ovat siis vain minun subjektiivisia tuntemuksia. Katson jakson vielä perjantaina reaaliajassa muun Suomen kanssa tämä fanipaita päällä (kuva Instagram-tililtäni) popcorn-kulhon äärellä. Olisi kiva, jos jakaisit omat fiiliksesi täällä jakson nähtyäsi. Ylittyivätkö vai alittuivatko odotukset?

Vain elämää alkaa pe 19.9 klo 20 Nelosella

kuvat: Jaakko Jaskari