Oivallus Raakel Lignellin kirjasta.
Käväisin tuossa – ööö – kolmisen viikkoa sitten Raxun rinnalla -kirjan julkistamistilaisuudessa. Tämä tuli mieleeni tänään (kun kiskaisin lautasellisen kirjan reseptillä tehtyä uunimunakasta), että kirjoitin kirjasta muutaman sanasen. Kirjassa on siis kyse Raakel Lignellin elämästä ja haasteista elämäntaparemontin jälkeen (hän pudotti muutama vuosi sitten 50 kiloa). Luin kirjan lähes siltä istumalta. Kirjassa minua puhutteli siis muukin kuin tuo herkullinen munakasohje.
Luen varmaankin keskimäärin liikaa erilaisia painonhallinta – ja dieettijuttuja lehdistä kuin oppainakin. Olen hemmetin tietoinen, että painonhallinnassa ja liikunnassa kohtuus ja kokonaisuus ratkaisee. Silti löydän itsestäni koko ajan Raxua, eli projektiluontaisen rykäisijän, joka innostuu kokoilemaan yhtä ihmepillerinappielämäntapamuutosguru -juttua ja siirtyy projektin loputtua seuraavaan (tai meikäläinen ehkä ennemmin lopettaa koko homman kesken. Yleensä sen jälkeen, kun on tajunnut, että tää ihmeparannuspilleridieettijuttu on ihan älytön).
Raxun rinnalla kohti pysyvää painonhallintaa -teoksessa on avoimuuden lisäksi parasta se, että se oikeasti saa pohtimaan, milloin oma elämäntapa onkin jo riittävä painonhallinnan kannalta. ”Pakkoliikkujana” minua erityisesti pysäytti kirjassa ravintoterapeuttina toimivan Patrik Borgin ajatukset liikunnasta. Borg ei suosittele liikunnan harrastamista vain kaloreiden polttamisen toivossa (tunsin piston sydämessä). Jos liikuntaa harrastetaan vain kaloreiden kuluttamisen takia, se saattaa kertoa, että syömisessä ei ole kaikki kohdallaan (tunsin TAAS piston sydämessä). Borg suosittelee kirjassa syömisen ja liikkumisen välisen kytköksen katkaisemista. Ne ovat hänen mielestään kaksi eri asiaa. Borg kitetyttää tämän hyvin lauseeseen:
” Ihminen liikkuu, minkä liikkuuu, ja syö, minkä syö.”
Tässä siis kirjan tekijätiimi: toi viisas hemmo, Patrik Borg, ihana Raakel ”Raxu” Lignell keskellä ja Raakelin reseptit kirjaan tuunannut ihana Teresa Välimäki oikealla.
Kirjan ruokaohjeitakin olen kokeillut pikkuhiljaa. Arkimunakkaan (josta tuunaamani versiot esittelen myöhemmin) lisäksi olen kokeillut ja hyväksi todennut
1.) Mustikkapiirakan intiaanisokerilla
2.) Banaanilettuja kardemummalla
MumsMums. Palaan vielä tuohon Borgin ajatukseen liikkumisesta ja syömisestä. Hän kehoittaa kirjassa (ja kehoitti myös Raakelia) päästämään ”painon kellumaan”. Eli sen sijaan, että laskisi kaloreita ja urheilisi pysyäkseen tietyssä painossa, kannattaisi ottaa rennommin ja katsoa mihin kehon luontainen vaakalukema pysähtyy.. Ja suhdetta ruokaa kannattaa miettiä, jos tämä mahdottomalta ajatukselta. Aika yksinkertaisia asioita, mutta pistävät miettimään. Vai olinko ainoa?