Vadelmavenepakolainen – elokuva vs. kirja
Vadelmavenepakolainen -elokuva saa ensi-iltansa tänään. Koska satun rakastamaan kyseistä Miika Nousiaisen kirjoittamaa kirjaa, järjestin aikaa ja ehdinkin katsomaan leffan ennakkoon. Ensiksi haluan sanoa, että pidin elokuvasta. Toiseksi haluan varoittaa, että se on kovin toisenlainen kuin kirja.
Elokuvan pääosissa on ruotsalaiset näyttelijät Jonas Karlsson (kuvassa yllä), Frida Hallgren (kuvassa alla) sekä Josephine Bornebusch (siis Solsidanin Mickan). Mikko Virtasta näyttelevä Karlsson hauskutti lehdistötilaisuudessa kertomalla esimerkkejä, kuinka hän opetteli suomen kieltä muun muassa Teatterikorkeakoulun puheopettajan kanssa.
Perusidea elokuvassa on toki sama kuin kirjassa, suomalainen mies haluaa olla ruotsalainen. Juoni on lähes kokonaan uusi. Mikko Virtanen tapaa laivalla ruotsalaisen miehen, Mikael Anderssonin, joka on valmis antamaan Mikolle henkilöllisyytensä. Uuden elämän Mikael Anderssonina Tukholmassa sotkee ainoastaan sisko, josta Mikael unohti mainita Mikolle.
Elokuvasta puuttuu kirjan synkkyys: elokuva on ennemminkin farssimainen komedia. Jos kirjan Mikko Virtasessa oli psykopaatin piirteitä, elokuvan Virtanen on ennemminkin hieman yksinkertainen ja hyväntahtoinen. Uskon, että tämä oli elokuvan kannalta onnistunut valinta. En tiedä, miten kirjan absurdeimmat käänteet olisivat istuneet valkokankaalle. Ja kirjan tärkeimmät ja syvimmät pääteemat – oman identiteetin etsiminen ja itsensä hyväksyminen – ovat vahvasti läsnä myös elokuvassa.
Loppuun kevennys! Miika Nousiainen syömässä vadelmaveneitä!
Vieläkö maistuu?
– Joo! Syön niitä liiankin usein.
Kuvat: Emilia Saloranta
PSSST. Esikoisensa kaksi kuukautta sitten saanut Josephine Bornebusch (siis se Solsidanin Mickan) ei päässyt Suomen lehdistönäytökseen, mutta haastattelin hänet meilitse. Haastiksen voi lukea täältä.