Viikko Fustraa

Tai tarkemmin: tällä hetkellä Fustra-treenejä on takana jo puolitoista viikkoa. Ja se tuntuu. Ehkä jopa näkyy himpun verran kohentuneena ryhtinä.

Ensimmäiset Fustra-kerrat menevät liikkeisiin totutelessa. Monet lajissa treenattavista lihaksista ovat sellaisia, joita en nimittäin tiennyt itselläni olevankaan. Hankalinta lajissa on kuitenkin yhdistää liikkeissä monen eri lihaksen oikea asento. Muutamalla ensimmäisellä kerralla valmentaja onneksi näyttää ensin itse liikkeen ja ohjeistaa kädestä pitäen oikeat liikeradat. 

Ihana Futsra-treenarini Suvi Laine (kuvissa yllä) jaksaa myös kärsivällisesti koko tunnin treenin ajan pitää huolta siitä, että oikeat lihasryhmät työskentelevät. Monet Fustran liikkeistä ovat oikein suoritettuina liikeradoilta hyvinkin pieniä. Ne näyttävät helpoilta, mutta ovat kaikkea muuta.

Ensimmäisen Fustra-viikon aikana minulle on selvinnyt, miksi lajia olisi hyvä tehdä 2-3 kertaa viikossa. Lihasmuistilla kestää aikansa totutella uusiin asentoihin. Myös valmentajan opastus on lajissa ehdottoman tärkeää. Yritän viikonloppuna fustrata keskenäni, eikä siitä tule mitään. Kun täytyy muistaa vetää napaa kiinni alaselkää, alaselkää kiinni seinää, polvia rentoina, hyvä lapatuki ja hengitellä oikeissa kohdissa, niin näin ensimmäisen viikon jälkeen tämä ei todellakaan onnistu ilman valmentajaa. 

Hikitreenamiseen tottuneelle Fustra voi aluksi tuntua aika hidastempoiselta. Mutta tunnin jälkeen on todellakin sellainen olo, että on tehnyt jotain. Suvi muistuttaa myös, että hikoilu lisääntyy sitä mukaa kun saa liikkeet omaksuttua. Sen jälkeen niitä voidaan tehdä tietenkin enemmän ja nopeammilla vaihdoilla.

Parasta tähän mennessä: Aina kun lähden Fustra-treeneistä tuntuu kuin olisin kasvanut puoli metriä pituutta. Tuntuu kuin astelisin nokka pystyssä ja takakenossa pitkin Hakaniemeä, mutta todellisuudessa ryhtini on vain astetta paremmassa kunnossa. Tästä on hyvä jatkaa.

Postaus tehty blogiyhteistyönä Fustra Finlandin kanssa. Edellisen Fustra-osan voit lukea täältä.