Juha Itkonen Palatkaa perhoset (olisitpa täällä)
Kun omasta lempikirjasta tulee yllättäen jatko-osa niin ainakin minä käyn ennen julkaisua malttamattomaksi. Jokohan? Lähetin toiveikkaana viikko sitten sähköpostia Otavalle ja jo, sain ennakkolukuun Juha Itkosen Palatkaa Perhoset -teoksen.
Ajattelin, että lukisin kirjan täällä missä nyt olen täällä, Barcelonan minilomalla. Sen päivän iltana kun teos tipahti sähköpostiini annoin kuitenkin pikkusormen.
Kun poikamme ei malttanut oikein nukahtaa niin sain hyvän tekosyyn vetäytyä alakertaan pitämään jöötä. Samalla avasin Perhoset-tiedoston.. Parempi lukea vähän alkua, jos kirja on ihan floppi. Sitten mulla ei ole lentokoneessa mitään luettavaa.. Kello kaksi yöllä puolisoni toteaa vähemmän ystävällisesti, että padin hohtava valo ja sekopäiseltä kuulostava niiskutukseni ei varsinaisesti paranna hänen unenlaatuaan. Mut kun tääää on niiiin hyvääää.. Elämä on jotenkin niiin kaunista tässä kuitenkin, ulisen ja puolisoni, joka lukee lähinnä urheilijoiden elämänkertoja tai muuten vain ei-fiktiivisiä teoksia ja jonka tapaa tehdä (hauskoja) huomiota itsestäni rakastan yhtä paljon kuin Itkosen tapaa tehdä havaintoja ihmisisitä ja maailmasta antaa minun jatkaa maanista lukuani. On parempi, että luen tän kuitenkin kotona loppuun jää harmittamaan jos lentokone vaikka tippuu..
Hyvä, että sulla kolmen lapsen äidillä on arvojärjestys kunnossa.
Kuten aikaisemmin kirjoitin tykkään todella paljon Itkosen tyylistä rakentaa tarinoita. Tarinoiden ja ihmiskohtaloiden kautta Itkonen kuvaa maailmastaan tekemiä havaintoja, jotka lukija tunnistaa, mutta ei osaa laittaa niitä yhtä kiinnostavasti tai syvällisestikin sanoiksi ja lauseiksi. Saati monikerroksiseksi tarinaksi.
” Maalasin olohuoneen seinät sävyllä, jonka Elisan kanssa yhdessä valitsin. Tapetoin makuuhuoneet. Kokosin rivistön kaappeja ja porasin ne seinään. Tavallisia asioita, jokapäiväisiä, hyviä asioita, jos vain hyväksyi ne hyviksi ja lakkasi vähättelemästä niitä; vertaamasta johonkin olemattomaan ja siksi parempaan.”
Kirjan näyttämönä on aika lailla koko maailma, mutta hyvin pitkälle Lontoo ja Kalifornia, jossa Antti Salokoski käy läpi kymmentä kulunutta vuotta, eli aikaa sen jälkeen mihin Anna minun rakastaa enemmän -kirja päättyi.
Jo ensimmäisissä luvuissa käy selväksi, että tällä kertaa Antti ei kuvittele, unelmistaan hän ei raskisi luopua. Tarinan toista puolta kertoo poptähti Suvi Vaahteran Leena-äiti, joka kiertää maailmaa tyttärensä ja lapsenlapsensa mukana. Aikuisuus tuo lisää vastuuta, joiden vaatimuksia Suvi ja Antti koittavat aikuisuuden rooleissaan eri tavoin täyttää. Unelmista maksetaan hintaa, mutta millaista. Espoossakin ollaan ja espoolainen Antti Salokoski on kaikessa porvarillisessa keskiluokkaisuudessaan tragikoomisen hauska.
Sitä teki elämässään valintoja, jotka johtivat johonkin. Jollain perusteella ne teki, elämänvaiheessa jossa oikeasti mietti aivan jotain muuta, ajattelematta lainkaan niiden kauaskantoisuutta.
Kuten alustuksestani saattaa päätellä, minua loppua kohti tiivistyvä tarina piti tiukasti otteessaan ja täytti kaikki odotukseni, jotka olin kirjalle asettanut. Olin kiitollinen, että Itkonen ei jättänyt asioita ilmaan vaan punoi tyylillä joskus alkaneet tarinat uskottavasti päätökseen ilman siirappia tai muuta öklömakeaa.
Minulle tarinan viihdearvoa lisäävät Itkosen tähän toiseenkin osaan (hieman sarkastisesti) kirjoittamat lehtijutut, jotka tekevät Summer Maplen ja Antti Salokosken tarinasta todentodentuntuisen. Vaikka en ole Antti Salokosken (tai Juha Itkosen) lailla musiikin suurkuluttuja, niin promot ja lehdistötilaisuuksien näyttömöt ovat minulle työni kautta tuttuja. Huvitti ja ilahdutti, miten samanmosia havaintoja Itkonen oli tuosta maailmasta tehnyt ja punonut tietysti hienosti osaksi tarinaa.
Mutta nämä ovat vain sivuhuomiota. Palatkaa perhoset on ennen kaikkea kirja unelmista – ja rakkaudesta.
Kun aloitin lukemaan tarinaa uudelleen lentokoneessa kirjana (ei vain sähköisenä tiedostona) toivoin silloin ja tänään täällä Barcelonan auringossa, että empä olisi lukenut sitä vielä.
Hyvät tarinat kestävät onneksi useammankin lukukerran.
Siinä minä olin ja kaipasin ja rakastin samoja asioita kuin ennenkin
(Terkkuja Barcelonasta, yritän saada täällä haaviini yhtä jättimäistä perhosta)
Juha Itkosen Palatkaa perhoset (Otava) ilmestyi tällä viikolla