Metatyö on ollut tämän viikon puhutuimpia käsitteitä. Marja Hintikka Livessä keskuteltiin aiheesta, ja ohjelmassa esiintyvä Jenny Lehtinen kirjoitti siitä osuvan kolumnin.

Itselleni tuo metatyö-käsite tuli tarpeeseen. Välillä on vaikea selittää, miksi vanhemmuus tuntuu minusta äitinä välillä niin paljon stressaavammalta kuin puolisostani. Syyhän on tietenkin tuo metatyö: lasten eteen tehtävät ja suunniteltavat asiat, joita on vaikea havaita.

Tiistai-aamuna piirrätin lapsilla papalle isänpäiväkorttia ja naureskelin matkalla postiin, että lasketaan kai tämäkin metatyöksi. Kuinkahan monta isänpäiväkorttia pappa olisi tässä vuosien aikana saanut, jos mies hoitaisi asian?

Innostuin ja listasin tällä viikolla (ti-pe tehdyt) metatyöt: 

– Päiväkodin ja koulun viestien Wilmasta kyttääminen – sen mukaan tavaroiden pakkaaminen päiväkotiin ja koululaista pakkausesta sekä oikeista tavaroista muistuttaminen (ja kyttäys)

– Harrastuskyytien organisointi ja kamojen pakkaaminen/pukeminen keskimmäiselle

– Pojan ilmoittaminen kaverisynttäreille, lahjatoiveen kysely ja  lahjan ostaminen

– Tytön ilmoittatuminen tanssiryhmän keikoille, jonne hän pääsee loppusyksystä osallistumaan

– Tyttären voimiestelujoukkueen palaveri ja ryhmälle voimistelupallojen hintojen kilpailuttaminen ja tilaus

– Tytön yökyläilyn sopiminen seuraavalle viikonlopulle

– Kuopukselle rotarokotteen ajanvaraus neuvolasta

– Miehelle muistutus, että pojalle pitää varata parturi (isä ja poika käyvät siis yhdessä jollain kuumalla kampaajalla)

– Kummilasten joululahjatoiveiden kysely ja ostosten organisointi 

– Lasten vaatekkaapien inventaario: vanhat vaatteet eteenpäin ja lista, mitä uutta mahdollisesti tarvitaan (tämän aloitin jo viikonloppuna)

– Ilmoitus päiväkotiin päivähoitoviikon lyhentämisestä

Tuomas Enbuske totesi MHL:ssä, että hänestä naiset tekevät näistä yksinkertaisista asioista liian suuren numeron. Ja siinä hän on oikeassa, että nämä asiat eivät yksittäin ole todellakaan mitään ydinfysiikkaa.

Kyse ei metatyössä ole siitä, että mies ei näitä asioita tekisi/osaisi tehdä, vaan se että naisen pitää ensin stressata ja muistuttaa miestä, että kyseinen asia tapahtuu. Metatyöstä päävastuussa oleva nainen (tai ehkä jossain tapauksissa myös mies) sterssaantuu metatyön kokonaisvaltaisuudesta. Hän on se perheen projektijohtaja, jonka tiedon, muistamisen ja muistuttamisen varassa lähes kaikki lapsia koskeva tapahtuu.

Puolisoni kyllä tekee perheessämme paljon asioita. Ehkä tätä projektopäällikköä ärsyttää eniten se rentous, jolla mies lapsiin liittyviin tehtäviin suhtautuu. Kun hän on ilmoittanut pojan oikeana päivänä (muutaman muistuttamisen jälkeen) jalkapallokaudelle, hän kohauttaa olkiaan, että mikä tuossa niin kummoista oli. Kannattiko tuosta nyt stressata?  Nooo, jos en olisi sterssanut ja muistuttanut, olisiko asiaa tapahtunut? En ole ikinä uskaltanut kokeilla.

Monet metätyötä vaativat asiat (lasten synttäreille osallistumiset, päiväkotiin pakatut liikuntavaatteet) ovat kuitenkin niin merkittävä osa lapsen hyvinvointia ja viihtymistä, että niiden ” ilmaan ” jättämien tuntuisi vastuuttomalta. Ketä tällä muistamattomuudella näpäyttäisin? Muistamatonta puolisoa enemmän kärsisivät lapset.

Toisaalta. Mitä tapahtuisi jos minulle kävisi jotain? Tai jos yksinkertaisesti lopettaisin metatyön tekemisen. Voisiko alkukaaoksen jälkeen asiat muuttua? Ehkä mies ja lapset ottaisivat enemmän vastuuta?

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Ehkä me mammat voisimme sen kunniaksi rentoilla ja antaa isille projektijohtajuuden  –  ja katsoa mitä maanantai-aamuna tapahtuu?

Me saatiin viikonloppuna iskä kottiin. 

Hyvää isänpäivää isit! Kyllä me tästä kaikesta huolimatta rakastetaan teitä!