Power Stretch & tanssi osana elämäntapamuutosta

Power Stretch

Lupasin alkuvuodesta raportoida, kuinka liikunnan ilo ja teho löytyy, jos yrittää edes kerran viikossa harrastaa itselleen mieluista lajia. 

Palasin siis vuoden alussa StepUp Schooliin Marco Bjurströmin ohjaamille Happy hour -ja Power Stretch -tunneille. Alkuperäinen tarkoitus oli saada keho voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin ruuhkavuosien yksipuolisen salitreenikauden jälkeen. Ruuhkavuodet jatkuvat yhä, mutta olen saanut irrotettua kevään ajan tuon maanantai-illan aika usein omaan käyttööni. Toki väliviikkoja on tullut omien ja puolison työjuttujen, sairasteluiden ja lasten menojen vuoksi, mutta olen päässyt Steppareille kahtena kolmesta maanantaista, mikä on tässä elämäntilanteessa ihan riittävä saavutus.

LÄHTÖTILANNE: Oli aika karmea. Kerroin lähtötilanteestani tarkemmin aikaisemmin. Mutta lyhyesti: tyyppi, joka aikaisemmin sai tanssillisesta toiminnasta opiskelujen ohessa elantonsa, ei kolmannen lapsen raskauden ja synnytyksen jälkeen osannut enää tanssia. Epäilin jo aikaisemmin, että syy ei ollut raskauksissa, vaan ykispuolisessa liikkumisessa: stepperiä, juoksumattoa ja vähän puntteja. Tuloksena oli väsynyt ja tukkoinen keho, joka tuntui vanhentuneen muutamassa hetktisessä vuodessa kymmenen vuotta.

KEHITYS: Nyt olen treenannut Bjurströmin opissa kolmisen kuukautta. Power stretch -tunnilla on tyypillistä, että kehitys tapahtuu hitaasti. Syvien lihasten, nivelkudosten ja lihaskalvojen huolto ja hermoratojen linkittyminen takaisin ihanteellisiin asemiin vie ymmärrettävästi aikaa ja vaatiii siis paaaaaljon toistoja.

Tästäkin huolimatta varsinkin ensimmäisillä tunneilla tuntui, että kehon eri osat löysivät/linkittyivät pikkuhiljaa toisensa. Tämä tuntui ehkä konkreettisimmin tanssiessa: se ei tuntunut enää yhtään vaikealta ja olen intoutunut käymään Happy hourin lisäksi vähän vaativammillakin tanssitunneilla. Lisäksi muutenkin urheillessa tulee kokonaisvaltaisemmin kuuma. En esimerkiksi juokse enää pelkillä reisilihaksilla, vaan olen saanut vähän taas keskivartalon lihaksia mukaan touhuun. 

Muuten palautuminen ja kehittyminen on ollut hitaampaa. Power Stretch on siitä julman hurmaava, että se osoittaa aika konkreettisesti kropan heikot kohdat ja  kehityskohteet. Liikkuvuus on parantunut selvästi kevään aikana: pääsen välillä taas toisenpuolen spagaatin maahan ja pystyn nousemaan siltaan. Sen sijaan voimani ovat vielä olemattomat. Ja kun hallittuun liikkuvuuteen tarvitaan myös sitä voimaa niin tollaset pystyspagaatit ovat meikäläisellä vielä aikasta vaatimattomia tunneilla pitkään käyneisiin guruihin verrattuna (joista jotkut on mua muuten parikymmentäkin vuotta vanhempia, hattu päästä!). 

Power Stretch

JATKO Mutta siis. Olen saanut tähän mennessä kevätkaudelta sen mitä lähdin hakemaan: liikkumisen iloa ja kehon hyvinvointia. Olen myös aika ylpeä, että olen kehdannut mennä hankalimmillekin tanssitunneille, vaikka minulla ei ole mitään hinkua treenatessa esille. Toisaalta vaativimmilla tanssitunneilla käyminen tuo motivaatiota myös tuohon Powerin treenaamiseen. Olisi ihan kiva vaikka saada keskivartalon lihakset sellaiseen kuntoon, että pysyisin ihan peruspiruetissa pystyssä. Tuntuu omituiselle, kun erilaiset liikkeet ja sarjat ovat selkeänä lihasmuistissa, mutta kroppa ei vain suostu tekemään niitä.

Ja ennen kaikkea powerin oppeja olisi hyvä muistaa toteuttaa ihan normiarjessakin Bjurström muistutti tämän viikon tunnilla. Onneksi tehokasta peliaikaa on koko loppuelämä.

Power Stretch

Mää palailen kuulkaa ensi viikolla takaisin työhommiin, jolloin postaustahti palaa taas tiiviimmäksi. Kalenteri näyttää muutenkin ihanan hurjan täydeltä ja kiinnostavalta. Jatkan tätä maltillista elämäntapamuutosta työelämään palattuakin. Realistisesti se tarkoittaa sitä, että yritän päästä edelleen noin kahtena kolmesta viikosta Steppareille. Koko illan treeni tanssikoulussa tuntuu useamman päivän, joten lisäksi yritän käydä kerran viikossa salilla ja tehdä yhden kotijumpan omilla jorailuilla. Välitavoite juhannukseksi on voida hyvin! 

Reipasta viikonloppua kaikille 🙂

Marco Bjurström pitää Power Stretch -tunteja Helsingin ja Espoon StepUp Schoolin toimipisteillä. Aikatalulut löydät täältä.

Osa Power Stretch -tunneista on saatu blogiyhteistyönä StepUp Schoolilta. 

Kuvat Riikka-Maria Slotte

Hyvinvointi Liikunta Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Transnaiset valkokankaalla ja ruudussa

Jack in the of land of Transpinays

Ihanteellinen maailma olisi mielestäni sellainen, jossa omana itsenä olemista ei pidettäisi erityisen rohkeana tai kummallisena.

Tällainen ajatus jäi päällimmäisenä mieleeni, kun kävin katsomassa viikonloppuna kuvaajaystäväni Jaakko Jaskarin Jack in the land of Transpinays -dokumentin. Dokumentti kuvaa filippiiniläisten transnaisten elämää ja siinä sivussa myös heteromies Jackin ja paikallisen transnaisen Charin rakkaustarinaa. (Tiedoksi yksityiskohta, joka tuntuu kiinnostavan monia: Char kokee olevansa heteronainen).

Olen seurannut dokumentin kehittymistä suhteellisen läheltä, sillä Jaskari (eli dokumentin Jack) on yhteisten työkeikkojemme luppoaikana kertonut kuvausmatkoistaan ja näyttänyt materiaalista ennakkoon lyhyitä pätkiä. Sittemmin olen saanut tutustua Chariinkin.

Jack in the of land of Transpinays

Dokumentti oli vähemmän poliittinen kuin odotin. Se ei myöskään esitä naisten elämää kummastelevan toiseuden muodossa, vaan ennemmin Jaskarille positiiviseen sävyyn tai jopa toteavaan sävyyn: tällaista tavallista ja omalla tavalla erikoista näiden naisten elämä on, aivan kuten meidän kaikkien muidenkin. Katsoja ymmärtää alleviivaamatta, että myös valtaväestön itsensä olisi helpompi elää, jos hyväksyisimme muutkin kuin kapeat ja ulkoa annetut mies-nainen -sukupuolimääreet.

Jack in the of land of Transpinays

Toki dokumentti tuo esille myös transnaisten elämän kohtuttomat vaikeudet: moni heistä on jäänyt täysin yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle, koska heillä ei ole niin sanottua ulkoapäin annettua identiteettiä. Harvalla on myös varaa kalliiseen sukupuolen korjausleikkaukseen. Surullisimmissa tapauksissa läheiset ovat hyläneet tai transsukupuolinen on menettänyt henkensä asian vuoksi.

Jack in the of land of Transpinays

Onneksi näillä transnaisilla on myös toistensa ja STRAP -järjestön tarjoamaa vertaistukea. Ja ilo on aitoa. Kiinnostavia pätkiä dokumentissa ovat myös transnaisten missikilpailut, joiden ilo ja hauskuus peittoaa heittämällä perinteiset missikilpailut.

Toimittajana minua kiinnostaa erityisesti tarinat. Transsukupuolisuus on tietenkin vain yksi osa näiden ihmisten tarinaa, ei ainoa määrittävä tekijä heidän (kuten kenenkään muunkaan ns. valtaväestöön tai erityisyhmään kuuluvan) ihmisyydessä. Ehkä parasta, mitä voimme toisillemme nykyisessä maailmanmenossa antaa on se, että kohtaamme toiset ensisijaisesti ihan vain ihmisinä.

Jack in the of land of Transpinays

Dokumentissa kerrotaan myös osa Charin tarinaa. Nykyään Jack ja Char ovat pari siviilissä ja myös työpari, joka haluaa edistää transsukupuolisten oikeuksia ja asemaa yhteiskunnassa.

– Transsukupuolisuus on viimeisiä tabuja meidän kulttuurissamme. Olen tietoinen, että minulla on helpompi mennä etuoikeutettuna valkoisena miehenä ja tehdä aiheesta dokkari. Haluan käyttää tätä valtaani tietoisuuden lisäämiseen ja sitä kautta ennakkoluulojen torjumiseen, Jaskari itse kertoo. 

Moni läheinen on ihaillut Jaskarin ratkaisua jakaa elämänsä Charin kanssa. Dokumentissä näkee saman, minkä näkee kameroiden sammuttua:kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan ja jakavat omina itsenään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. 

Ei kuulosta kovin pelottavalta.

*Tietoa dokumentin seuraavista esitysajankohtia sekä uusista hankkeista täällä. Kuvat Jaakko Jaskari.

* FRI-kanava näyttää perjantaisin I am Jazz, joka kertoo tytöstä, jonka perhe on hyväksynyt tämän transsukupuolisuuden jo ennen murrosikää.

* Eilen alkoi myös Livillä I am Cait -sarja, joka kertoo Kardashianin perheen isän Bruce Jennerin sukupuolenkorjauksesta ja elämästä Caitlyn Jennerinä.

I am Cait

kuva alla: MTV

Kulttuuri Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta