Kruunuprinsessa Victorian raskaus – onnea (taas) Ruotsi!

Kruunuprinsessa Victoria saa toisen lapsen

Kruunuprinsessa Victoria ja prinssi Daniel saavat toisen lapsen. Victorian raskaus on edennyt jo sen verran pitkälle, että hovi uskalsi eilen tiedottaa raskaudesta Instagram-tilillään. Ihanaa saada jotain kivojakin uutisia maailman kurjuuden keskellä!

Tätä uutista on odoteltu. Skeptisimmät epäilivät, että josko 3,5-vuotias Estelle jää parin ainokaiseksi, sillä Victoria täytti kesällä 38 vuotta. Liekö Victoria ja Daniel halunneet antaa Estellen kasvaa mahdollisimman pitkään ainoana lapsena, sillä hänestä kasvatetaan myös tulevaa kruununperijää? Tuohon hommaan tarvitaan tervettä itsetuntoa, jota ainakin Victorialla ja Danielilla tuntuu olevan kasapäin.

Toisaalta emme voi tietää, jos toista lasta ei vain ole kuulunut. En usko, että kuninkaalliset aivan paineetta noita perillisiä tehtailevat. Pikkusisko Madeleine on ehtinyt Estellen syntymän jälkeen naimisiin, sekä saada kaksi lasta: Leonoren, 1,5,  ja  Nicolaksen, 2kk. En tiedä, onko Victoria ottanut tästä paineita.

Arvaus: Epäilen, että Madeleine haluaisi vielä yhden lapsen oman lapsuudenperheensä tapaan. Luulen, että maaliskuussa syntyvä lapsi jää taas  Victorian ja Danielin perheen kuopukseksi.

Joka tapauksessa Ruotsissa juhlat siis jatkuvat! Nyt odotellaan uutisia kesällä avioituneiden Carl Philipin ja Sofian suunnalta.

Ja pssst. Tässä samalla selvisi sekin, että Victoria ei siis ollut raskaana Sofia Hellqvistin polttareissa, vaan ilmeisesti hän kieltäytyi paljuhommista vieraammassa seurassa asemansa takia.

Ja psssst vielä. Mieleeni on jostain syystä jäänyt, kun tein Estellen syntymästä postausta edellisellä äippälomallani. Oli pirun kylmä pakkasaaamu ja keskimmäiseni oli silloin muutaman viikon ikäinen  – ja huusi ruokaa. Lykkäsin vauvan pikkuveljelleni, et ihan pieni hetki, mun on pakko kirjoittaa nopeesti yks juttu. Ruotsiin on syntynyt kruununperijä!  

Kuva: Ruotsin hovi

Puheenaiheet Lapset Uutiset ja yhteiskunta

Anssi Kela ja pakolaiskriisistä

Anssi Kela

Pakolaiskriisi on lävähtänyt silmiemme eteen. Itse olen hakenut oikeita sanoja kirjoittaa aiheesta. Toivottomuus on välillä kuvien ja ihmisten tarinoiden edessä niin musertavaa, että kuvottaa. Onneksi turvapaikanhakijoista (ja rasisimista) on kirjoitettu myös paljon paljon järkevää. Niin myös täällä Lilyssä.

Julkimoista Anssi Kela tiivisti hyvin omilla Facebook-sivuillaan myös minun tuntoni. Hän on kahden tyttären isä, joista nuorempi 2-vuotias. Kela kertoo, että isäksi tultuaan yksi hänen suurimmista peloistaan on ollut, että lapsi joutuisi liian aikaisin kohtaamaan maailman pahuuden. 

”Hymyilin riemusta huudahtelevalle tytölleni, mutta mieleni heijasti hänen kasvoilleen kuvia Välimeren rantahiekalla lojuvista elottomista lapsista. Häiritsevin ajatus oli se, että meressä voisi olla hän. On pelkkää sattumaa, että vietin kaunista syyspäivää lapseni kanssa trampoliinilla, enkä liian täyteen ahdetulla pakolaispaatilla Välimeren aalloilla. Minä en ole tehnyt mitään ansaitakseni asuinpaikan yhdessä maailman rauhallisimmista ja rikkaimmista maista. Pelkkää tuuria. Se, että tyttöni silmissä asuu pelon sijasta ilo, ei ole minun vanhemmuuteni voimannäyte, vaan satumaista onnea. Onnellista sattumaa”, Kela kirjoittaa.

Jälkiviisaana on helppo sanoa, että EU:n(kin) olisi pitänyt varautua pakolaistilanteeseen jo aikaisemmin. Syyrian sota on jatkunut jo yli neljä vuotta ja sen naapurimaiden pakolaiskiintiöt ovat olleet jo pitkään täynnä. Rajanaapurissa Jordaniassa on arviolta puoli miljoonaa syyrialaista pakolaista. Libanonissa miljoona. Turkki (jossa pakolaisia on kaksi miljoonaa) ilmoitti suoraan, että seuraava pakolaisvirta ohjataan Eurooppaan. Sitä todellisuutta elämme nyt. Ja sanoisinko, että se on meille ihan oikein. Globaalissa maailmassa emme voi yksilöinä olla enää pelkkiä vapaamatkustajia. Makrotasolla EU:n ja Yhdysvaltojen on pakko alkaa osallistua voimakkaammin Syyrian sodan ratkaisemiseen ja Isisin hirmuvallan kitkemiseen. Mikrotasolla jokainen voisi miettiä omaa asennettaan.

pakolaiskriisi

Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että pitikö tässä(kin) kriisissä hädän tulla näin lähelle ja tällaisten kuvien kautta, että todella menetän yöuneni. Tuntuu väärältä (ja samalla helvetin etuoikeutetulta) edes yrittää nauttia aurinkoisista äitiysloman päivistä, kun lapsia ja vanhempia hukkuu Välimereen. Kun tyttäreni tarttuu sormeeni, jonkun toisen vanhemman ote lipeää mustilla aalloilla omastaan. Kuten Kela kirjoitti, minun onneni on pelkkää onnellista sattumaa.

En ole naiivi: tietysti turvapaikanhakijoiden ja mahdollisesti tulevien kansalaisten kohdalla on pakko miettiä myös taloudellista puolta. Mutta ennen suoraa tuomistemista (rasismia), näille ihmisille tulisi antaa myös mahdollisuus. Vaikka olo on toivoton, yritetään silti toimia. Lahjoitin aamulla viikonlopun ”karkkirahat” parempiin suihin.  Auttavista järjestöistä löytyy lista Kelan postauksesta. Myös kerätyt kirpparikamat lähtevät vastaanottokeskukseen. Vauvan pienimmät vaatteet lähtevät eteenpäin. Toivottavasti jollekin pikkutytölle, jolla on edessä onnellinen tulevaisuus.

Haastan kaikki muutkin mukaan tänä viikonloppuna auttamaan omalla tavallaan. Nyt on kyse elämästä ja kuolemasta.

Lisää lukemista aiheesta: Kollegani Liisa Talvitie ja kuvaaja Timo Pyykkö tekivät viime viikolla reportaasia Kreikasta. Kannattaa lukea.

Kuva yllä: Jaakko Jaskari

 

 

Hyvinvointi Mieli Uutiset ja yhteiskunta