Olemme asuneet tammikuusta lähtien väliaikaisessa kodissa. Alunperin ajattelin, että en sisusta täällä metriäkään. Ajatuksena oli heittää vain mahdollisimman paljon turhaa tavaraa pois ja ostaa ajan kanssa vain tarpeelliset uudet huonekalut ja muut olennaiset joulukuussa valmistuvaan kotiimme.

Ajattelin myös, että kyllä sitä vuoden vetää vaikka päällään seisten. Teen töitä noin 2-3 päivää viikosta kotona, joten ensimmäiseksi alkoi ärsyttää kunnon työpisteen puuttuminen. Myönnetään. Olen kyllä edellisessäkin (työhuoneellisessa) kodissa roikkunut tekemässä töitä sohvalla tai ruokapöydän äärellä. Oikea työpisteen puuttuminen lisäsi tässä elämäntilanteessa nyt jotenkin sisäistä kaaoksen tunnettani. Varsinkin kun pienissä(kään) tiloissa paikat eivät aamukaaoksen jälkeen ole kovinkaan zenit. Lopulta pyysin miestäni kokoamaan Finnish design shopista tilaamani tanskalaisen Hay Loop -työpöydän, kun se juuri ja juuri mahtui makuuhuoneeseemme.

Lopulta purin yhtä jos toista ”oikeaan kotiimme” ostamaa tavaraa. Ja tsadam! On paljon siistimpi fiilis kirjoittaa taas työpöydän ääressä. Varsinkin kun pöytä on ensimmäistä kertaa oikeasti leveä. Etsinnässä on vielä kokonaisuuteen satulatuoli (nyt kakkostuolina toimii ylimääräinen keittiötuoli). 

Väliaikaismajoistuksemme on siis kolmio, joten työhuone on myös yhdistetty makuhuone ja myöhemmin myös vauvanhuone (jos kaikki menee hyvin). 

Tiedän, että työhuoneen ja makuuhuoneen yhdistäminen ei ole kovin zen-ratkaisu, mutta yllättävän hyvin sitä mahtuu kaikenlaista pieneenkin tilaan, kun jaksaa karsia.

Tämän 50-luvun kaapin tilasin pesänrakennushöyryissäni eräänä yönä Torin kautta. Kaappi sijoittuu lopullisessa kodissa meidän tai esikoisen makkariin. Telkkaria sen päälle ei todellakaan tule. Nyt siellä on kirjanpitoa ja muuta työhön liittyvää. Seuraavassa kodissa arkistointihommat tulevat työhuoneen kaapistoon.

Työhuoneen sisustus alkaa olla valokuvakollaasia vaille valmis. Itse työhuone (oikealla) on vielä vähän vaiheessa..

Työintoa kaikille!