Huh. Olipa päivä täynnä tunnetta. Onneksi hyvin päättyi kaikki. Suomi on askeleen lähempänä todellista tasa-arvoa, kun eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista. En usko, että liioittelen, kun väitän, että tulen muistamaan tämän päivän aina. En tiedä, toistellemmeko vallan tulevaisuudessa: Missä sinä olit, kun tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin Suomessa?

Mutta itse yllätyin tänään reaktioni voimakkuutta. Muistan kyllä joskus nieleskelleeni lukion äidinkielentunnilla kyyneleitä, kun homojen oikeuksista on kiistelty. Tuntenut raivoa ja voimattomuutta, kun kuulin, että ystäväni on hakattu ”väärän” seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Olin tänään töissä, mutta ehdin ennen junan lähtemistä käydä kansalaistorilla moikkaamassa tuttuja. Junassa päivitin koko ajan nettisivustoja. Vihdoin YLE sen taisi kertoa: kansalaisaloite on hyväksytty äänin 105-92. 

Kun kuvat juhlivista, onnellisista ihmisistä alkoivat levitä sosiaalisessa mediassa, vedin hupun päähän, sillä minua itketti. Jotenkin se kaikki. Oikeuden voitto pitkän taistelun jälkeen. Kaikki ne ihmisten tarinat. Kaikki se rakkaus. Hetken kaikki tuntui mahdolliselta. Elämä oli kuin pätkä onnellista elokuvaa.

Juna-asemalta ryntäsin autoon siistimään levinneet ripsarini. Sitten menin kampaajalle. Elämä jatkuu. Tällä kertaa vähän parempana kuin eilen.

Millaisen reaktion tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen aiheutti sinussa?

Kuva:  ELIXHER ( Beyoncé tietää tämänkin)