Kirjoitin kuun alussa armollisuuden ja kohtuuden ristiriidasta, jonka kanssa meikäläinenkin on joutunut painimaan, kun olen joiltakin osilta yrittänyt tässä panostaa hyvinvointiini. Sama paradoksi liittyy liikkumiseeni.
TAUSTA: Aikaisemmassa elämässäni urheilin jatkuvasti. Kiireisimpänä päivänä ohjasin ja valmensin erilaisia jumppia yhdeksän tuntia päivässä. Voimistelutaustani ansiosta tanssi on ollut aina hyvin luonteva liikkumismuoto. Muutaman vuoden ajan tein myös keikkoja tanssiryhmän listoilla.
Sitten alkoivat ruuhkavuodet ja toimittajan työ, jonka myötä kaikki säännölliset harrastukset ja myös ohjaustyö jäivät vähitellen jäivät. Luovutin ja päädyin käytännöllisimpään ratkaisuun: lähimmän kuntoklubin asiakkaaksi, jossa lähes poikkeuksetta kävinkin säännölliseti 2-3 kertaa viikossa seitsemän vuoden ajan.
Toinen tarina onkin se, että nautinko liikkumisesta juurikaan noina vuosina. Toki tykkäsin liikunnan jälkeisestä hyvänolon tunteesta, mutta muuten liikunta on ollut minulle nämä ruuhkavuodet paljolti pelkkää suorittamista. Tiedostin olevani jo ensimmäisen kahden vuoden jälkeen totaalisen kyllästynyt samaa kaavaa toistaviin spinnigeihin ja muka tanssillisiin jumppatunteihin. Aloitin jopa välillä ohjaustyöt uudelleen, koska en löytänyt läheltä mitään sopivaa tuntia. Kuntosalijäsennyteni oli lopulta sitä, että kävin keskenäni salilla. Sainhan päättää edes musiikit itse.
PÄÄTÖS: Viimeiset kaksi vuotta olen siis lähinnä käynyt salilla ja spinningissä, eikä oloni ole ollut kovin hyvä. Liikkumisesta huolimetta kroppa oli jatkuvasti jumissa. Yhdessä vaiheessa olin varma, että olen sairastunut MS-tautiin. Lopulta ympäri kehoa vihmonut pistely osottautui niskaperäiseksi vaivaksi, jonka taitava OMT-fysioterapeutti sai kuntoon. Silti keho tuntui vieraalta ja jäykältä. Viimeisimmän raskauden jälkeen tuntui lähes utopistiselta, että olin osannut muutama vuosi sitten vaikkapa spagaatin tai sillan. Kun toimin kouluttajana erällä voimisteluleirillä, huomasin, että kropastani oli kadonnut kaikki se luontainen, pehmeä tanssillinen liikekieli. Ensin ajattelin, että kaikki on varmaan iän tuomaa kolotusta ja kankeutta. Nyt 32-vuotiaana olen alkanut epäillä myös yksipuolisia liikuntametodejani.
Lopulta ennen äitiysvapaani alkamista irtisanoin jäsenyyden. Ostin tilalle kertalippuja kaupungin uimahalliin ja kuntosalille. Muuten päätin palata tanssillisemman liikkeen pariin vaikka väkisin.
HAPPY HOUR: Olen toki kaikki nämä ruuhkavuodet tiennyt, minne haluaisin liikkumaan, jos minulla olisi vain enemmän aikaa. Kävin StepUp Schoolissa Marco Bjurströmin ohjaamalla Happy Hour -tunnilla säännöllisemmin, kun asuin vielä keskustassa – siis vuonna 2007. Kuten kuvista yllä ja tässä alla saattaa nähdä, niin tällä tunnilla liikkuminen on kaikkea muuta kuin tylsää ja yksipuolista. Pienen suostuttelun jälkeen (matkoihin meiltä Steppareille menee yhteensä 1,5h, kuntosasalille ajaa taas 5min suuntaansa) sain mieheni vakuutettua, että minun on pakko päästä harrastamaan jotain, mistä nautin.
Happy Hour -konsepti on Bjurströmin itsensä kehittämä. Tunnin alussa lämmitellään erilaisilla tanssiakelilla ja tyyleiillä. Välillä äänellään ja ähkitäänkin. Siis hiki tulee pitämällä hauskaa ja vähän niinkuin kaupan päällisenä – ei itsetarkoituksena. Loppuosa tunnista tehdään tanssisarjaa, joka on ainakin näin alkuun ollut tarpeeksi yksinkertainen. Itse asiassa tunti on teknisesti hieman helpottunut ja lyhentynyt niistä ajoista, jolloin kävin tunnilla viimeksi. Aikaisemman puolentosta tunnin sijaan Happy Hour kestää tunnin. Myös lattian poikki tehtävät hypyt ja piruetit ovat jääneet osittain pois, joka sopi nykyiseen kuntooni ja ei suorittavaan takarivin taiteiljuuteeni loistavasti.
Tunnilla tulee jotenkin kokonaisvaltaisemmin kuuma kuin jopa haastavimmilla tanssitunneilla. Olin huojentunut, kun tämä tuntikonsepti sopi kropalleni yhä. Tykkään myös positiivisesta ilmapiiristä, jonka Bjurström pystyy luomaan vuodesta toiseen.
POWER STRETCH: Joulun välipäivinä Bjurström piti StepUpeilla Power Stretch -tiiviskurssin, jossa kävin kahtena peräkkäisenä iltana. Power Stretch on lajikuvauksen mukaan kokonaisvaltainen kehonhallintaan ja liikkuvuuteen liittyvä tunti. Kaikki tunnilla tapahtuva toiminta tähtää syvempään kehonhallintaan ja hyvinvointiin.
Bjurström painottaa, että tuloksia tunnilla tulee hitaasti. Itse olin yllättynyt, miten kahden illan powerin harjoittelun jälkeen oma keho tuntui enemmän omalta. Tunnin ja vartin kestävä pätkä on fyysisesti aika raskas, mutta Marco on onnistunut yhdistelemään tunnilla erilaisia harjoituksia niin, että harjoitteet ovat todella monipuolisia. Liike virtaa tasaisesti lähes koko tunnin.
Toki tälläisiä sisäisen lihasvoiman ja liikkuvuutta kehittäviä tunteja on paljon joogan ja pilateksen puolella, mutta ainakin minulle (ehkä juuri voimistelutaustan virtaavuuden takia) ne ovat tuntuneet aika yksipuolisilta. Bjurström selvitti tiiviskurssilla muun muassa, että pitkällä tähtäimellä Power Stretchissa keho bootataan takaisin lähtöasetuksiin, eli niin sanotusti sellaiselle tasolle, jolla lapsena osasimme ja pystyimme kehoa monipuolisemmin käyttämään. Tunnilla hengataankin välillä sellaisissa asennoissa, joissa en muista ehkä ikinä olleeni. Mutta ehkä juuri siksi – hermoratojen linkittyessä taas varovasti monipuolisempiin asemiin – pahin kömpelyyteni kropasta katosi. Olen oppinut tunnilla paljon uutta myös sidekudosten ja nivelten huollon tärkeydestä ja keinoista, joista kirjoitan myöhemin lisää.
Koska oloni oli tiiviskurssin jälkeen niin hyvä, haastoin itseäni säätämään aikataulut niin, että pystyisin jäämään Happy Hour -tunnin jälkeen Poweriin koko tammikuun ajan. Ja toivottavasti keväämmälläkin mahdollisimman usein.
Ainakin tähän asti Happy Hour-Power Stretch -yhdistelmä tuntuu korvaavan teholtaan sen kolme tylsää salikertaa (vaikka toki sinnekin vääntäydyn yhä kerran viikossa). Odotan mielenkiinnolla millaisiin asetuksiin saan kehon kevään myötä palautumaan.
Niin se spagaati. Jos 49-vuotias Bjurström näitä vielä noin vain vetelee, niin ehkä mäkin vielä voisin. Tulkoon kevään aikana, jos on tullakseen.
Ei kannata muuten säikähtää noita pystyspagaateja, jos harkitsee tunnille tulemista. Tunnilla voi hyvin äheltää omalla tasollaan. Toistaiseksi näissä perusliikkeissäkin on ollut pallerolla vielä tarpeeksi treenattavaa, joten raportoin tässä pian, että kuinka noiden siltojen ja spagujen – ja ennen kaikkea kropan kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin kanssa on tässä alkuvuoden aikana käynyt.
Onko Sinulla jotain harrastusta, jonka pariin haluaisit palata, kun ruuhkavuodet helpottavat tai elämäntilanne antaa muuten periksi?
Kauden ensimmäiset Power Stretch -tunnit ovat saatu blogiyhteistyönä StepUp Schoolilta. Tanssikoulun aikataulut löytyvät täältä.
Kuvat Riikka-Maria Slotte
