Transnaiset valkokankaalla ja ruudussa

Ihanteellinen maailma olisi mielestäni sellainen, jossa omana itsenä olemista ei pidettäisi erityisen rohkeana tai kummallisena.

Tällainen ajatus jäi päällimmäisenä mieleeni, kun kävin katsomassa viikonloppuna kuvaajaystäväni Jaakko Jaskarin Jack in the land of Transpinays -dokumentin. Dokumentti kuvaa filippiiniläisten transnaisten elämää ja siinä sivussa myös heteromies Jackin ja paikallisen transnaisen Charin rakkaustarinaa. (Tiedoksi yksityiskohta, joka tuntuu kiinnostavan monia: Char kokee olevansa heteronainen).

Olen seurannut dokumentin kehittymistä suhteellisen läheltä, sillä Jaskari (eli dokumentin Jack) on yhteisten työkeikkojemme luppoaikana kertonut kuvausmatkoistaan ja näyttänyt materiaalista ennakkoon lyhyitä pätkiä. Sittemmin olen saanut tutustua Chariinkin.

Dokumentti oli vähemmän poliittinen kuin odotin. Se ei myöskään esitä naisten elämää kummastelevan toiseuden muodossa, vaan ennemmin Jaskarille positiiviseen sävyyn tai jopa toteavaan sävyyn: tällaista tavallista ja omalla tavalla erikoista näiden naisten elämä on, aivan kuten meidän kaikkien muidenkin. Katsoja ymmärtää alleviivaamatta, että myös valtaväestön itsensä olisi helpompi elää, jos hyväksyisimme muutkin kuin kapeat ja ulkoa annetut mies-nainen -sukupuolimääreet.

Toki dokumentti tuo esille myös transnaisten elämän kohtuttomat vaikeudet: moni heistä on jäänyt täysin yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle, koska heillä ei ole niin sanottua ulkoapäin annettua identiteettiä. Harvalla on myös varaa kalliiseen sukupuolen korjausleikkaukseen. Surullisimmissa tapauksissa läheiset ovat hyläneet tai transsukupuolinen on menettänyt henkensä asian vuoksi.

Onneksi näillä transnaisilla on myös toistensa ja STRAP -järjestön tarjoamaa vertaistukea. Ja ilo on aitoa. Kiinnostavia pätkiä dokumentissa ovat myös transnaisten missikilpailut, joiden ilo ja hauskuus peittoaa heittämällä perinteiset missikilpailut.

Toimittajana minua kiinnostaa erityisesti tarinat. Transsukupuolisuus on tietenkin vain yksi osa näiden ihmisten tarinaa, ei ainoa määrittävä tekijä heidän (kuten kenenkään muunkaan ns. valtaväestöön tai erityisyhmään kuuluvan) ihmisyydessä. Ehkä parasta, mitä voimme toisillemme nykyisessä maailmanmenossa antaa on se, että kohtaamme toiset ensisijaisesti ihan vain ihmisinä.

Dokumentissa kerrotaan myös osa Charin tarinaa. Nykyään Jack ja Char ovat pari siviilissä ja myös työpari, joka haluaa edistää transsukupuolisten oikeuksia ja asemaa yhteiskunnassa.

– Transsukupuolisuus on viimeisiä tabuja meidän kulttuurissamme. Olen tietoinen, että minulla on helpompi mennä etuoikeutettuna valkoisena miehenä ja tehdä aiheesta dokkari. Haluan käyttää tätä valtaani tietoisuuden lisäämiseen ja sitä kautta ennakkoluulojen torjumiseen, Jaskari itse kertoo. 

Moni läheinen on ihaillut Jaskarin ratkaisua jakaa elämänsä Charin kanssa. Dokumentissä näkee saman, minkä näkee kameroiden sammuttua:kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan ja jakavat omina itsenään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. 

Ei kuulosta kovin pelottavalta.

*Tietoa dokumentin seuraavista esitysajankohtia sekä uusista hankkeista täällä. Kuvat Jaakko Jaskari.

* FRI-kanava näyttää perjantaisin I am Jazz, joka kertoo tytöstä, jonka perhe on hyväksynyt tämän transsukupuolisuuden jo ennen murrosikää.

* Eilen alkoi myös Livillä I am Cait -sarja, joka kertoo Kardashianin perheen isän Bruce Jennerin sukupuolenkorjauksesta ja elämästä Caitlyn Jennerinä.

kuva alla: MTV