Year 2021, please be good!
Vuodesta 2020 taisi jäädä kaikkien mieleen yksi asia: korona. Tuskin kukaan osasi aavistaa, miten dominoivan roolin kyseinen virus ottaakaan vuoden 2020 näyttämöllä. Alkuvuodesta ajattelin, että no, se virus on siellä jossain Kiinassa ja Italiassa, ei se nyt tänne Suomeen tule. Tuskin olin ainoa, joka näin ajatteli.
Hups. Yhtäkkiä oltiinkin poikkeustilassa. Kaikki paikat lyötiin kiinni. Muistan vieläkin sen tunteen, kun katselin hallituksen tiedotustilaisuutta, jossa pääministeri Sanna Marin muiden ministereidensä kanssa vakavin ilmein kertoi tautitilanteen olevan niin paha, että on pakko ottaa valmiuslaki käyttöön. Koulut kiinni. Teatterit kiinni. Harrastustoiminta keskeytetään. Kirjastot kiinni. Ei ystävien näkemistä. Ei vanhempien näkemistä, koska he kuuluivat riskiryhmään. Se tuntui niin absurdilta. Pelottavalta. Ahdistavalta. Olimme ennennäkemättömässä tilanteessa. Kenelläkään ei ollut asiasta aikaisempaa kokemusta. Virus hallitsi koko maailmaa.
Meidän perheessä avopuoliso siirtyi tekemään töitä etänä kotona, lapset olivat etäkoulussa kotona. Minä tein psykologian perusopintoja kotona. Me kaikki olimme kotona. Välillä varmaan meistä kaikista tuntui, että seinät kaatuvat päälle, kun ei oikein minnekään voinut lähteä, vaan piti katsella samoja naamoja päivästä toiseen. Muistelen itse toivoneeni poikkeustilan menevän nopeasti ohi, jotta voitaisiin palata normaaliin päiväjärjestykseen.
Toisaalta poikkeustilassa oli jotain hyvääkin. Perheen kesken teimme enemmän retkiä luontoon, mitä emme varmaan muuten olisi tehneet. Vietimme enemmän aikaa kotosalla perheen kesken, mikä hyvin todennäköisesti vaikutti perheemme dynamiikkaan ja siihen, että minä tulin läheisemmäksi lasten kanssa. Kesällä koronatilanteen rauhoituttua uskalsimme tehdä reissuja kotimaassa. En muista matkustaneeni Suomen sisällä niin paljon kuin viime kesänä: Porvoo, Tampere, Mänttä, Tuuri, Kenkävero, Rantasalmen Järvisydän… En edes kaivannut ulkomaille, koska kotimaassakin riitti niin paljon nähtävää.
Harmillista oli se, että useita tapahtumia piti perua. Ei ollut festareita eikä muitakaan kesätapahtumia. Voin vain kuvitella sen vihan ja raivon esimerkiksi ammattimuusikoiden keskuudessa, kun tulonlähteenä toimivia keikkoja ei ollutkaan samalla tavalla kuin ennen. On siinä varmasti itku jos toinenkin päässyt. Piti tapahtumia perua myös lähipiirissäni: ystäväni oli tarkoitus mennä viime kesänä naimisiin Suomenlinnassa, mutta häät piti siirtää vuodella eteenpäin. Olin niin harmissani ystäväni puolesta. Samoin toisen ystäväni piti siirtää hääjuhliaan hamaan tulevaisuuteen. Kuinka kauan korona vielä kehtaa hallita meidän elämäämme?
Kiitollinen olen kuitenkin siitä, ettei lähipiirissäni kukaan ole sairastunut koronaan ja muutenkin olemme aika terveinä pysyneet.
Toivon todella hartaasti, että tämä vuosi olisi kaikin puolin parempi. Kunpa korona vähitellen hellittäisi otettaan, jotta voisimme palata normaalimpaan elämään. Meidän olisi avopuolisoni kanssa tarkoitus mennä elokuussa naimisiin ja välillä jännitän,voimmeko häitä pitää vai onko ne siirrettävä. Samoin jännitän ystäväni puolesta ja toivon ja rukoilen, että vihdoinkin häät Suomenlinnassa toteutuvat. Kunpa tilanne olisi edes sen verran parempi, että voidaan häitä tanssia.
Year 2021, please be good.