Kevät ja minä

Olen niin kevään lapsi. Vireystila ja mieli on keväisin aivan toisenlainen kuin talvella. Tuntuu kuin heräisin luonnon mukana uuteen eloon. Ilahdun siitä, kun kuulen lintujen laulua, lokkien rääkymistä ja kärpästen surinaa. Joka vuosi jaksaa aina ilahduttaa se, kun löydän kevään ensimmäisen leskenlehden. Silloin voi virallisesti julistaa kevään alkaneeksi. Viime viikolla olin fiiliksissä, kun viime vuonna istuttamani narsissit alkavat työntää uusia varsia maan alta. Keväisin on myös mielenkiintoista seurata järven vapautumista jään kahleista. Tällä hetkellä omassa kotirannassamme on vielä jäätä, mutta keskeltä järvi on jo sula. Ja jokailtaisiin auringonlaskuihin en kyllästy koskaan. Valoisista aamuista ja illoista puhumattakaan.

Sisäinen puutarhurini on herännyt tänä keväänä oikein kunnolla eloon. Tänä vuonna päätin nimittäin kokeilla  auringonkukkien ja tomaattien esikasvatusta. Olen ensikertalainen molempien esikasvattamisessa, mutta tilanne näyttää hyvältä ainakin tällä hetkellä. Olen viimeisen kuukauden aikana etsinyt kovasti tietoa taimien esikasvatuksesta ja oppinut paljon uusia sanoja: sirkkalehti, kasvulehti ja kouliminen. Kun ensimmäiset kasvulehdet ovat näkyvissä, voi taimet koulia eli istuttaa isompiin ruukkuihin. Näin olen tehnyt sekä auringonkukkien että tomaattien kohdalla. Tomaatintaimia on tosin niin paljon, etten koulinut niitä kaikkia, mutta suurimman osan kuitenkin, jotta varmistan runsaan tomaattisadon. Aion kokeilla myös ensimmäistä kertaa avomaankurkkujen kasvattamista. Viime vuonna yritin kasvattaa muun muassa kesäkurpitsoja, mutta niistä ei tullut mitään (kukkivat kyllä, mutta kurpitsoja ei tullut), joten kokeilen niidenkin osalta esikasvatusta.

Toivottavasti onnistun kaikkien kasvattamisessa. Olisi niin ihanaa kesällä hakea kasvimaalta ja kasvihuoneesta ruokapöytään itsekasvattamiani kirsikkatomaatteja, avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja.  Ja vielä poimia auringonkukkia sisälle maljakkoon.

Olen huomannut, että taimien kasvattaminen on terapeuttista puuhaa. On mielenkiintoista seurata taimien kasvamista. Haluan yleensä jo heti aamulla ensimmäiseksi vilkaista, miten auringonkukat ja tomaatit jaksavat ja kun huomaan niiden kasvaneen, syttyy sisälläni ilo ja onnistumisen tunne. Varsinkin nyt, kun pänttään pääsykokeisiin, on hyvää vastapainoa laittaa välillä kädet multaan ja koulia taimia ja seurata niiden kasvua. Odotan myös sitä päivää, kun voin lähteä kesäkukkaostoksille ja istuttaa kesäkukat kukkalaatikoihin. (Se tapahtunee sitten, kun pääsykokeet ovat ohi. Aion palkita itseni kauniilla kukilla.)

Nyt ehkä ymmärrän, mitä tämä kiinalainen sananlasku tarkoittaa:

”Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.”