Usko unelmiisi
Mene kohti unelmaasi. Oli se millainen tahansa. Jos muut yrittävät painaa alaspäin, älä alistu. Kukaan tai mikään ei voi kieltää sinulta haaveitasi tai tavoitteitasi. He voivat yrittää, mutta oikeutta siihen heillä ei ole. Taistele vastaan. Lyö kaikki peliin äläkä anna niiden ikinä nujertaa sinua.
Näin toteaa Sunrise Avenue -yhtyeen solisti ja keulakuva Samu Haber elämäkerrassaan Samu Haber – Forever yours. Sain kuunneltua kyseisen kirjan toissailtana loppuun ennen nukkumaanmenoa. En jostain syystä ole elämäkertojen ystävä, mutta tähän kirjaan halusin tarttua. Ehkä Samun tarina kiinnosti sen verran paljon, että uteliaisuuteni voitti. Ja onhan kyseistä kirjaa mainostettu ja hehkutettu joka paikassa, joten kai minäkin sitten sen luen, kun kaikki muutkin. Kirja teki minuun niin syvän vaikutuksen, että päätin kirjoittaa siitä erillisen blogipostauksen.
Kirja vangitsi minut heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Tuomas Nyholmilla on taito kirjoittaa niin, ettei lukija kerta kaikkiaan voi jättää kirjaa kesken. Koukuttavan kirjasta tekee ehkäpä myös se, että Samu itse lukee kirjan, jolloin Samun tarina tulee lähemmäksi lukijaa. (Minun mielestäni Samu muuten voisi harkita vakavasti uraa äänikirjojen lukijana.) Ja onhan toki Samun elämä ja Sunrise Avenuen syntyhistoria kaikkea muuta kuin tylsää kuunneltavaa. Välillä suustani pääsi naurahdus jonkin hauskan kommelluksen kohdalla, välillä pudistelin päätäni ajatellen samalla, että ”Huh huh, minkälaista menoa” ja toisinaan kulmakarvani kohosivat ja suu loksahti auki. Ei voi kuin hämmästellä sitä tarmoa ja periksiantamattomuutta, jota Samulla on vaikka muille jakaa. Olisitko itse jaksanut kerta toisensa jälkeen marssia levy-yhtiöihin ja saada kieltäviä vastauksia, kunnes 102.(!) kerralla sinulle lopulta näytetään vihreää valoa? Itse olisin luovuttanut samassa tilanteessa jo aikoja sitten. Mutta Samu ei levännyt ennen kuin sai kauan himoitsemansa levytyssopimuksen. Se oli unelma, jota hän halusi seurata.
Kirja ei ole pelkästään tarina Sunrise Avenuen synnystä ja Samun värikkäästä elämästä, vaan myös osoitus siitä, mitä usko omaan tekemiseen ja omiin unelmiin voi saada aikaan. Samu jaksoi uskoa, että Sunrise Avenue vielä jonain päivänä lyö läpi. Ja niinhän se teki. Mutta helppoa se ei ole ollut. Välillä Samu on paiskinut töitä jopa oman terveytensä kustannuksella. Hänen tinkimätön panostuksensa Sunrise Avenuen eteen on paikoitellen hengästyttävää kuunneltavaa ja äidilliset vaistoni nostivat päätään Samun kertoessa muun muassa hänen vuorokausirytmistään, jossa nukkuminen ei ollut pääasia. Ja millaisten henkisten mankeleiden läpi mies onkaan joutunut menemään! Hattua täytyy nostaa.
On sanomattakin selvää, että kuuntelen tästä lähtien Sunrise Avenuen biisejä ihan eri korvalla, nyt kun tiedän bändin syntyhistorian ja kappaleiden taustatarinoita. Samalla minusta tuli entistä suurempi Samu Haber -fani. Olen aina tykännyt hänen äänestään, mutta päästyäni kurkistamaan Samun historiaan ja sielunmaisemaan on todettava, että onhan hän ihan älyttömän karismaattinen, taitava ja sydämellinenkin jätkä. Siksi olen enemmän kuin iloinen, että Samu päätti Sunrise Avenuen lopettamisen jälkeen lähteä soolouralle – ja vielä suomenkielisellä materiaalilla. En ole ennustaja, mutta uskoisin soolouran olevan pitkä ja menestyksekäs. Odotan jo hänen ensimmäistä sooloalbumiaan ja keikkojaan.
Ehkä hieman harmittaa, etten fanittanut Sunrise Avenueta silloin, kun bändi oli vielä pystyssä. Onneksi pääsen vielä näkemään heidät livenä, kun rakas avopuolisoni oli jouluna 2019 ostanut minulle lahjaksi liput heidän jäähyväiskonserttiinsa Helsingin Olympiastadionille. Konsertti piti siis olla jo viime elokuussa, mutta korona siirsi sitä vuodella eteenpäin. Toivottavasti tänä vuonna pääsisimme mieheni kanssa yhdessä nauttimaan heidän viimeisestä keikastaan.
Tekstin alussa olevan lainauksen Samun kirjasta haluan pitää elämässäni eräänlaisena ohjenuorana. Eikä kyseinen lainaus ole vain sanahelinää tai korulauseita, vaan kokemuksen tuomaa viisautta ja rohkaisua. Samu todellakin tietää, mistä puhuu. Unelmien eteen pitää tehdä töitä ja jaksaa uskoa niihin. Sunrise Avenuekaan ei olisi menestynyt, jos Samu olisi luovuttanut ja lyönyt hanskat tiskiin. Kun epäusko seuraavan kerran jonkin unelman kohdalla ottaa vallan, kaivan itsestäni sisäisen Samu Haberini ja teen töitä unelmani eteen.
Muista sinäkin, rakas lukijani, uskoa unelmiisi. Tai lue ainakin tämä Samu Haberin kirja.(Suosittelen äänikirjaversiota). Ja ala viimeistään sen jälkeen uskoa unelmiisi. Ja itseesi. Koska sä voit.