7 tapaa, joilla saan hallinnantunnetta pienten lasten kanssa

Tiedättehän, kun omat lapset ovat ihan uskomattoman ihania ja rakkaita, ja silti harmittaa asua kaaoksessa, jonka ne saa ihan joka ikinen päivä aikaan.

Kodin siisteys ei ole mikään tärkein asia elämässäni, mutta rakastan järjestyksen tuomaa harmoniaa ja levollisuutta. Silmä ja sielu lepäävät, kun tilanne on kuta kuinkin hallinnassa ja näkymä edessäni puhdas.

Hallinnantunteen rakastaminen yhdistettynä siihen, että olen laiska siivoaja, aiheuttaa sen, että toivon tavaroiden pysyvän oikeilla paikoillaan, jotta en  joutuisi olla siivoamassa joka päivä.

Tässä 7 vinkkiäni hallinnantunteen lisäämiseen pienten lasten kanssa.

1. Muistutus: Tämä on ohimenevää

Ajattelen sitä, että ne kuulema kasvavat älyttömän nopeasti ja tämä palikoiden päälle astelu ei jatku aina. Jotta tajuaisin sen, hakeudun isojen lasten äitien juttujen ääreen tai hankin muuta todistusaineistoa siitä, että lapset varttuvat ja pian kodin sotkeminen unohtuu heiltä.

Ihan tuossa tuokiossa he kirmaavat kaduilla tai vetäytyvät huoneisiinsa, enkä näe heitä enää niin usein kuin haluaisin sotkemassa kotiani tai muutenkaan.

2. Iltaraivaus olohuoneeseen

Olohuone on se tila, joka kokee isoimman romahduksen päivittäin. Sohvatyynyt ovat toimineet majan rakennusaineina, viltit ja peitot hyppyalustana, pikkuautot ja legot ovat muuten vain iloisessa sekasotkussa lattialla. Kirjat ja lehdet on ikään kuin vain kahmaistu lattialle röykkiöiksi ja kaikki mahdolliset epämääräiset palat ja palikat (mistä se kaikki outo kama on tullut meille?) on levällään, kun ne on jossain käänteessä heitetty niskaan ja katsottu ilahtuneina niiden ropinaa lattiaan…

Itse otan iltaisin usein pikaraivaus-moodin käyttöön, heittelen tavarat paikalleen pikavauhdilla ja saan taas olohuoneen maton näkyviin. Ah ja wau! Kylläpä puhdistaa oloa ja ajatukset tuntuvat heti kirkkaammilta pään sisällä! Siistin tilan näkemisellä on suuri henkinen vaikutus.

3. Jokainen siivoaa omat jälkensä

Edelliseen kohtaan viitaten: Taitava ja pitkänäköinen vanhempi valjastaisi jälkikasvunsa järjestelypuuhiin, ja ehkä pitäisi muutenkin jonkin sortin järjestyksen lelujen käytössä ja välttyisi siis potkimasta kaaosta itsekseen nuristen.

Minäkin teen sitä silloin, kun muistan ja jaksan. Siis lapset mukaan hommiin ja lelut paikoilleen, hopi hop! Sehän voi olla ihan hauskaakin, kun siivoamisen jaksaa markkinoida ja paketoida houkuttavalla tavalla. Leikiksi ja seikkailuksi, tiedäthän.

4. Yksi koskematon kohta

Kotona voi pitää yhden paikan, joka pysyy aina siistinä ja kauniissa järjestyksessä. Jokin lipaston päällinen tai nurkkaus, jossa vallitsee juuri se järjestys ja harmonia, jonka sinne on itse asettanut. Kun sitä vilkaisee välillä, ah, mikä voiman lähde!

5. Etukäteissuunnittelu

Hallinnantunne ei liity tietenkään vain kodin siisteyteen ja järjestykseen. Usein kaaosta aiheuttavat myös aikataulut, jotka kaatuvat niskaan.

Tähän auttaa itselläni etukäteissuunnittelu. Jos edessä on paljon tapahtumia tai yksikin isompi ponnistus, niin aikataulut, reitit ja yksityiskohdat kannattaa käydä realistisesti kohta kohdalta läpi. Mentaalipuolen harjoittelua ja onnistuneen suorituksen kuvittelemista kuin paraskin urheilija.

Tarjolla on monenlaisia kekseliäitä kalentereita ja perhekalentereita helpottamaan ajanhallintaa. Itse printtaan netistä ilmaisia kalenterisivuja jääkaapin oveen täytettäväksi. Jotenkin se paperinen kalenterisivu toimii meillä hyvin, kun siihen törmää joka päivä ja siihen voi kynäillä nopeasti muistiinpanoja.

6. Etukäteisvalmistautuminen

Kiireisiä aamuja ja muita lähtöjä auttavat etukäteen etsityt vaateet, ulkovaatteet, reput ja repun sisällöt, sekä eväät ja tarvikkeet mukaan napattavaksi. Siirtymät sujuvat huomattavasti jouhevammin, kun jokaista sukkaa ei tarvitse hakea porukalla lipaston kätköistä tai tehdä leipiä yhdellä kädellä ja hyssyttää vauvaa pikkuvarpaalla samaan aikaan.

Nautin saada yksin rauhassa järjestää asioita etukäteen valmiiksi odottelemaan lapsia.

7. Joskus, luovuta

Kun kaikesta varmistelusta ja hallinnantunteen hakemisesta huolimatta tilanne kuitenkin ajoittain kaatuu niskaan, niin silloin voi antaa vain mennä.

Kun pahin tapahtuu ja koko perhe sairastuu kerralla rokkoihin ja oksennustautiin ja saa täitartunnan, niin silloin pitää luovuttaa. Kun kaikki odotukset räsähtelee nurkkaan ja pystyssä pidetyt viritykset rasahtavat nurin, silloin sanon hallinnantunteelle heippa.

Silloin pitää jättää kaikki muu yrittäminen ja selvitä vain siinä hetkessä. Ja tiedätkö, vaikka se on sairaan kamalaa eikä sitä kukaan halua, niin usein ne hetket ovat kuitenkin pysäyttäviä hyvälläkin tavalla.

Kun tuntuu, että on ihan pohjalla, se puhdistaa. Se poistaa stressiä. Ehkä panta siksi löystyy pään ympäriltä, kun tajuaa, että enää ei kannata nipottaa kun korttitalo romahti jo.

Odotukset häviävät ja mieleen raivaantuu ihan tyhjää kaistaa, kun kahlaa katastrofin keskeltä askel kerrallaan kuiville. Se vahvistaa ja antaa voiton tunteen.

Se, jos mikä, saa sen tavallisen menon näyttämään hetken hyvin hyvin ihanalta, suloiselta ja kultaiselta. Miten helppoa kaikki olikaan ihan tavallisina päivinä!

Mistä sinä löydät hallinnantunnetta?

Kun puhun hallinnantunteen tavoittelusta, en tee sitä koko ajan. Lasten kanssa elämä on hauskan rosoista ja suurpiirteistä. Se on hetkeen tarttumista ja verhojen taa piiloutumista, ketsuppia naamassa ja pihistettyjä makaroneja taskussa, pöytien rummutusta ja tuolien sitomista naruilla toisiin hevosaitaukseksi ja avaruussukkulaksi. Tolskatessa usein roiskuu romuja ja roinaa sinne tänne. Hyvät leikit vaatii räjähtäneitä kämppiä, eikö niin…

Siis ennen kaikkea yritän elää hetkessä lasteni kanssa ja iloita heidän lapsuudestaan ja mielikuvituksesta.

Kuitenkin silloin, kun tarvitsen hieman enemmän tunnetta tilanteen hallinnasta, silloin haen sitä takaisin näillä pienillä keinoilla, joita on olemassa.

Etsin myös mielelläni lisää ideoita kaaoksen hallintaan. Mitkä ovat sinun parhaat ideat siihen, kuinka saada tolkkua arkeen lasten kanssa?

<3 K