Aamu alkoi aamupala valmistaen ja keittiön ikkunasta ulos katsellen. Naapuritalossa oleskelee herra joka maalaa päivittäin parvekkeellaan useita tunteja. Huomasin oman tuijotukseni ja nappasin kuvan, tarkoituksena yrittää selittää, miten rentouttavaa on katsella taiteilijaa työssään. Seurata hänen täydellistä keskittymistään ja rauhallisia pensselin vetoja. Mietin sillä hetkellä, että en keksi parempaa paikkaa tuohon tehtävään.

Pitkän ja tuskallisen etsintäoperaation jälkeen sain uudet ystävät: Niken Fitsolet. En missään nimessä olisi halunnut käyttää loma-aikaa lenkkareiden etsimiseen, mutta omat jäi vahingossa kotiin, joten minkäs teet. 70 euroa jäi lenkkareiden hinnaksi. En ole vielä edes tarkistanut, mitä maksavat Suomessa, todennäköisesti olisin löytänyt samaan tai parempaan hintaan Intersportin alennuksesta. Bangkokissa katselin myös lenkkareita, mutta en raaskinut ostaa, sillä joka parilla oli hintaa vähintään 100 euroa. Testilenkinkin heitin iltapäivän auringossa +31. Voin kertoa, että kovin kevyelle ei askel tuntunut, vaikka uudet popot olikin.

Vielä muutama kuva allas-alueelta. Tänään selvisi, että taustalla olevasta rakennuksesta saa tilattua ruokaa. Täydellistä, sanon minä (+2kg).

Lopuksi illan TakeAway juuri mainitsemastani ravintolasta. Mausteista kookos-kanakeittoa riisin kera. Maistui.

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Ihan hirvittää. Täällä on liian hyvä olla. Toivottavasti koti-ikävä iskee ennen lähtöä. Tänään otin  neljän viikon turistiliittymän SevenElevenistä joten täällä ollaan tavoitettavissa. Viikko ilman puhelinta tuntui oikein hyvälle, lomalle laskeutumiselle.