Ohjaaja, minäkö

Voin kertoa, että se jumi jatkui vielä tiistaihin, jolloin hyppäsin altaaseen. Kuvannollisesti, oikeasti menin veteen uintitekniikkakurssia varten ja ihan portaita pitkin. Meillä vaihtui uimaopettaja ja käytiin oikeastaan samoja asioita läpi kuin mitä kahdella edellisellä kerralla. Oli ihan hyvä juttu vaan, koska, noh, ei se krooli nyt mitään rakettitiedettä ole.

Otin vähän varaslähtöä ja pulikoin 20 minsaa ensin omalla ajallani ja sitten tunnin sitä tekniikkakurssia. Tunsi tehneensä, ja mikä parasta, paranee koko ajan!

Keskiviikkona oli tarkoitus vähän nostaa, mutta koska blondimpi minä ei tajunnut menevänsä torstaiaamuna verikokeisiin, niin se sitten jäi. Ikävä nostella 28 min kovia sarjoja ilman että saa sapuskaa sen jälkeen. Joten lykkäsin reenin torstaisille (AU AU AU) ja varmuuden vuoksi kävin samana päivänä uimassa. 45 minsaa jaksoin siten, että kauhoin altaanmitan (25 metriä, tähän menee sellanen 35-40s), päässä puuskutin ja huohotin ja sitten sama takaisin. Siistiä.

Tosiaan, sain uuden reeninohjelman. Rakas muikkis pitää huolen siitä, ettei mun tartte vaivata päätäni reeniohjelmalla. Teen vaan sen mitä lapussa lukee ja that’s it.  Joka viikolle on luvassa aina jotain uutta ja jännittävää, tosin yleensä aika pitkälti sellasia kahvakuulalla tehtäviä liikkeitä kuten heiluri, rinnalleveto, tempaus ja työntö. Hyvinmenneen kisan jälkeen olikin sitten hyvä herätä todellisuuteen ja funtsia, miten painavaa se rauta olikaan.

Lisäksi valmistunut eli 39g lisää:

Seuraavaksi puikoilla onkin puoliskon sukat jotka varmaan triplaa nykyisen lankakulutusmäärän.

 

Loppuun vielä mainos: yours truly lupasi puolivahingossa pitää GS-reenit. Lisätietoja täältä.