Voi jännitys

Voi hölmöys, käynnistys aikaan on enään kaksi päivää. Ison pojan huone on viittä vaille valmis, myös isoveli tuntuu olevan hyvin valmis ja ylpeä siitä että kohta on pikkuveli kotona. Hänestä on myös kuoritunut melkoinen herrasmies halailee ja suukottelee ja auttaa minkä omilta jutuiltaan kerkiää 🙂

Mutta tänään kaiken tämän ihanuuden keskellä mieleeni iski hölmöjä ja todella kummia ajatuksia. En ole koskaan kyseenalaistanut omaa äitiyttäni enkä sitä miten pärjään lasten kanssa. Noh tänään sitten itkun kanssa rupesin pohtimaan olenko sittenkään hyvä äiti, miten kummassa pärjään? Ja voi minä kuolen jos pikku nyytille tapahtuu yhtään mitään. Tämähän on kaikkien odotus oppaiden mukaan ihan normaalia, mutta missä ihmeessä on se itsevarma asiansa osaava nainen!?!?? Onneksi mieheni kuunteli itkuani nosturin nokassa puoli tuntia jonka jälkeen kertoi että kaksi lasta, hän ja koira ovat harvinaisen hengissä ja tyytyväisiä hoitoon joten eiköhän kolmaskin pärjää.

Seuraavan päivityksen teenkin sitten pikku pojan kanssa, kunhan kotiudumme. Ja siis minähän kotiudun nopeasti sen olen päättänyt!