Aika juoksee

   Vasta ihan äskenhän makasin KYS:in sängyllä ja odotin ja toivoin että jotain tapahtuisi, miten siitä on jo yli kuukausi. 50cm vauvan vaatteet käyvät yhä, pieni ja pyöreä vauvamme muistuttaa yhä enemmän Kattokassista hän on toki saanut painoa lisää ja ehkä muutaman sentin pituutta, mutta ei vielä ei ole aika käyttää 56cm vaatteita koska niihin hukutaan.

  Olen rakastanut jokaista päivää, olen rakastanut jokaista yötä ja voi kuinka rakastan kaikkea. Olen odottanut masennusta ja epätoivon tunteita mutta ei ne näytä löytävän tänne. Kuten ei löydä maito tisseihin. Sitä on mutta ei todellakaan tarpeeksi pienelle miehelle joka syö tissinpäälle vielä 125milliä arlan norsu maitoa (meidän nimitys Arlan luomu äidinmaito korvikkeelle)

  Pieni mies kannattelee jo päätään, jaksaa olla meidän seurana hereillä jo tunteja. Antaa ihania hymyjä ja kokeilee jokellella. Hän on hurmannut kaikki. Sovimme myös ristiäiset ensi kuun puoliväliin. Olis aika paljon järjestettävää, mutta ei stressiä. Jospa ensin hoidetaan lasten halloween juhlat alta pois.