Olemmeko hulluja?
Mieheni esitti otsikon kysymyksen eilen yöllä puoli kaksi. Kun hän oli kirjaimellisesti ollut koko illan luutun varressa. Koirallemme Simolle ilmestyi iso patti kaulaan viimeviikolla, hommasin siihen antibiootit eilen ja noh samana iltana patti puhkesi. Patti oli siis sen kokoinen kun laittaa kummatkin kädet yhteen kupiksi ja sijaitsi Simon kaulassa. Patti puhkesi juuri lasten nukkumaan meno aikaan ja mätää tuli valehtelematta ainakin kaksi litraa. Josta osansa sai minun ja meidän tytön kangaskengät jotka taisivat olla entiset. Noh nyt lapset tietää miltä mätä haisee (poika oli asiaa kysynyt juuri iltasatu aikaan noin 10minuuttia ennen tapahtumaa), ja eläinlääkäri lohdutti että nyt Simokin paranee nopeasti. Minä lasten kanssa puhdistin ruiskulla ja betadinella tätä tyhjää pussia vessassa miehen luututessa lattioita ja availlessa ikkunoita ja ovia, sillä tuo mädän haju oli jotain sanoin kuvaamatonta.
Saimme hajun pois ja kävimme nukkumaan, Simo inhokki kaulurin kanssa tosin murjotti eteisessä :/. Rauhalliset yö unet katkesivat lyhyeen kun kuulin ihme höpötystä makuuhuonemme oven takaa, noh poikahan se siellä umpiunessa pissia liruutti uuteen pyykkikoriin. Ja taas mieheni luutusi lattioita ja minä koitin saada unen pöpperöisen ja nolostuneen pikku viikarin takaisin unten maille. Vaihtuu muuten pyykkikorin paikka tästä lähtien kaappiin!
Mieheni luuli jo että nyt olisi meilläkin uniaika, mutta ei tunti eteenpäin Simo joka ei kykene muovikaulurin kanssa kävelemään rupesi ulvomaan sydäntä raastavasti. Noh mieheni sitten kantoi kolmekymmen kiloisen koiran vilteille mitkä sille levittelin että Simokin saisi unta.
Tämän jälkeen mieheni vannotti että minä en saa tänä yönä synnyttää tai jos meinaan synnyttää niin synnärille lähdetään vasta aamulla ja hän ei siivoa enää mitään mistään tällä viikolla. Mutta mielessäni pyörii vieläkin kysymys olemmeko hulluja, meillä on haiseva koira, kaksi hupsua lasta, töysi remontti kaaos ja vauva syntyy milloin vain? Ja me silti olemme onnellisia ja rakastamme kaikki toisiamme eikä meitä edes stressaa huominen. Ja aamupalapöydässä tyttö lohdutti väsynyttä isiä sillä että meillä ei ole hetkeen lattioita pestykkään moneen kertaan. Totta joten nyt voimme nautti puhtaista lattioista 🙂