Joulun alus ikävää

  Siivosin ja siivosin siis kaappeja. Siivosin pois pienen pieniä vauvan vaatteita tuli ikävä sitä odotuksen ihmettä kun vihdoin oli onnistanut ja ostin rv 20 jälkeen ensimmäisen pikkuruisen bodyn kokoa 50. Siivosin vanhoja päiväkirjoja varastoon piiloon tuli ikävä niitä ihania nuoruuden päiviä kun kaikki oli edessä, kun kaikki ovet olivat auki ja kun lähimmät kaverit olivat ihan lähellä. Illalla tyttö kuljetti sormea tatuointini päällä ja kysyi mikä sen merkitys on. Sen merkitys on taivaalla vastasin. Samaan aikaan tajusin että syyskuu mitä vihasin sydänjuuria myöten on nykyään elämäni tärkein ja rakkain kuukausi. Elämäni suurimmat kohokohdat ovat tapahtuneet kaikki syyskuussa. Jouluna emme mene haudoille, se on kompromissi koska en itse halua mennä muiden haudoille kun en pääse ainoalle haudalle minne tosiaan haluaisin kynttilän viedä. Sytytän silti kynttilän pihalla ja tiedän että sinä näet sen tiedän että olet onnellinen siitä mitä olen saanut. On ristiriitaista rakastaa ja olla onnellinen samalla muistan aina kaiken mitä minulla oli kanssasi!