Olen kuullut kyllästymiseen asti kuinka vauva muuttaa parisuhdessa ja kuinka kahdesta rakastuneesta tulee vaan väsyneitä kavereita. Myöskin kuulemma raskaus ja lapsivuode aikana naiset ovat mahdottomia. Itse voisin sanoa että voi kumpa olisin aina raskaana ja pienen vauvan kanssa.! Ehkä olen niin nuori että jaksan yöllä herätä ja katsella lumoutuneena pienen ihmeen syömistä ja vaihtaa vaippaa, enkä tunne minkäänlaista vihaa tai vittuuntumista siitä että mieheni nukkuu samaan aikaan. Jonkunhan se on pakko käydä töissä ja minusta olisi täysin järjetöntä ja kohtuutonta että ihminen joka herää viideltä töihin valvoisi vauvan kanssa yöt. Meidän neuvolatäti sanoi asian hienosti että ”asioista voi tehdä vaikeita tai sitten voi vaan nauttia vauva ajasta joka on niin pieni katoava hetki että sitten harmittaa jos siitä ei ole nauttinut”.  Mutta tosiaan minulle nämä raskaus-ja vauvahormoonit sopivat, emme ole koko raskausaikana tapelleet kertaakaan, ja sinä aikana kuitenkin meillä oli täysremontti käynnissä mitä teimme väsyneenä ja pidimmehän me häätkin tässä koko homman keskellä ilman stressiä ja tappeluita.

 Mutta ei se meilläkään aina ihan ruusuista ole, minua henkilökohtaisesti ärsyttää että meidän pieni mies on 3 viikkoa huomenna, ristiäisiä ei ole sovittu eikä nimeä päätetty. Ja voitte vaan kuvitella miten koko suku hiillostaa asian tiimoilta. Myöskin mieheni täysin tunnevammainen ja sydämetön äiti saa käyrät kohoamaan, millainen ihminen on onnittelematta omaa poikaansa jälkikasvusta ja samaan aikaan voi pitkin kyliä kertoa kuinka rakastava äiti hän. PASKAT! Harmi kun emme ole sattuneet nenäkkäin missään, olisi muutama asia sanottavana.