Olemme vapaalla miehen kanssa, tarkoittaa sitä että en ennen kello 18 saanut vauvaa syliini edes. Ok, en valita monien miehet ei osallistu ollenkaan, mutta voi tätä kaipauksen ja huolen määrää. Koko päivän olen keksinyt sijaistekemistä olen pessyt ikkunat, lattiat ja silittänyt kaiken, etten vain menisi koko ajan neuvomaan ja sorkkimaan miesten kahden keskisiä hetkiä.
Juttelin rakkaan ystäväni kanssa, ja tajusimme että emme ole tavanneet kohta kymmeneen vuoteen. Ja voi kuinka kaipaan kävelyä ilman päämäärään pitkin helsinkiä, ostoksia ilman järkeä ja niitä kahvi hetkiä teatterissa! Nyt meillä on lapset tasan kuukauden ikäerolla, olisiko ihanampaa kuin kävellä merenrannalla nuuhkimassa tuulia ja puhumassa kaikesta siis ihan kaikesta. Nykyään vaunuilemma kummatkin kotikonnuillamme, ei siis todellakaan helsinginkaduilla, ja puhumme puhelimessa kaikesta aivan kaikesta. Sovimme että näemme tänä vuonna ja voi kuinka odotan tuota tapaamista, tämä 600km välimatka tekee minusta hullun, tuo maailman tärkein ystävä on niin kaukana!