Tänään meidän poika katseli vauvaa ja kertoi kuinka toivoisiettä meillä olis 11 lasta. No joo itse olen päättänyt jo 3 vuotiaana tyytyä 6. Joten puoli välissä ollaan. On ihana huomata että vaikka pojan mummo ja nojoo mun anoppi samalla on koittanut puhua vanhemmille lapsille pahaa vauvoista ja kertoa kuinka poika unohtuu niin he silti luottavat ja uskovat ja rakastavat omaa perhettään ja eivät anna mitään arvoa tuommoisille puheille.Ja kertokaa miten voisi edes unohtaa 10 vuotiaan jolla on esimurrosikä puskemassa päälle. Antakaa edes vinkki.? Nimittäin välillä olis niin hienoo jos vois valita kuuleeko vai ei 😀

 Me taas miehen kanssa haaveilemme pienestä torpasta jossain maalla. Yllätimme itsemme katselemasta pikkuruisia hirsitaloja, joo kyllä sopu sijaa antaa ja isolle pihalle ääntä mahtuu. Kunnes varmaan tullaan järkiimme ja ostamme ison talon..

  Otin tänään itsestäni laihdutusta motivoivat kuvat ja kyllä nyt riittää, muuten en voi tosiaan lähteä rakkaan perheeni kanssa ensi kesänä uimaan