Voihan imetys!

  Minä joka kirjoitin synnytystapa toiveisiin luonnollista synnytystä, ja vain tarvittaessa kivunlievitys. Ja joka olen tuore sektio äiti, noh se siitä luonnollisestsa synnyntyksestä. Tosin ilman kipulääkkeitä olen ollut heti leikkaus illasta lähtien. Suunnittelin että koitan imettää sitäkin paremmin, ja jotenkin ”korvata” synnytyksen. Mutta pah, pöydällä nököttää Arlan luomu äidinmaidon korvike, rintapumppu ja kasa tissi rasvoja. Eli siis nännit niin ruvella että en voi edes rintakumilla imettää, joten olen joutunut pumppaamaan maidon tuttipulloon, ja pulloon juuri sen takia että ruiskusta syöttäessä pienen miehen maha on niin täynnä pierua.

 Samalla kun olen syöttänyt pullosta omaa maitoa ja korviketta päällä jos on ollut tarvetta, olen itkenyt huonoa äitiyttä. Onneksi sais facebook palstalta kannustusta. Jospa jo ensi viikolla olen sinut tämän imettämättömän äitiyden kanssa, tai jospa nännini olisi kunnossa ja olisin taas imettävä äiti.

Mutta miksi syyllistän itseänä tästä imetyshommasta?? Antaako meidän neuvola sellaisen kuvan että vain imettävä äiti on hyvä äiti vai mistä ihmeestä tämä mielikuva on minunkin päähäni iskostunut??