Greippimehu-kuuri

Meillä on ehkäisyn suhteen ”eletty reunalla” muutaman kuukauden ajan, tarkoittaen että ”ehkäisynä” on ollut keskeytetty mutta välillä ei sitäkään. Itse vauvakuumeilen kroonisesti, puolisolle riittäisi mainiosti nykyiset viisi. Itsekin luulin ettei se niin haittaisi jos lapsiluku jäisi tähän, kunnes toissa viikolla tein positiivisen testin. Sitä riemua kesti vuorokauden ajan ja sitten löysinkin itseni suremassa menetettyä mahdollisuutta lohduttomasti itkien. En olisi ehtinyt ilahtua raskaudesta mikäli olisin malttanut odottaa testien kanssa. Olin kyllä lukenut monen monta kertaa siitä että liian aikaisin ei kannattaisi testiä tehdä – juurikin sen alkuvaiheen keskenmenon takia.

Pöh, eihän mua sellainen koske. Ensin tein useamman tavallisen testin ja parin läheisen kanssa zoomailtiin haamuviivoja. Lopulta rohkenin ostaa digitestin mikä ilmoitti positiivisesta tuloksesta ilman tulkinnanvaraa. Siinähän tein sitten samantien suunnitelmat loppuvuodeksi töiden ja menojen suhteen, mietin mitä kesävaatteita kannattaa kaivaa ollenkaan esille ja mitkäs vaunut hankkisi tällä kertaa.

No, ne suunnitelmat meni sillä kertaa kankkulan kaivoon. Surin, mutta en lannistunut. Painelin luontaistuotekauppaan tyhjentämään hyllyjä ja marketista kauhoin greippejä mukaani. Kikkakolmoset on toki vain uskomuksia, mutta koska ei niistä haittaakaan ole, niin nyt on melkein pari viikkoa juotu greippimehua niin että seuraava satsi saattaa tulla jo korvista ja nenästä.

Lääkärin määräämiä boostauksia emme tässä vaiheessa ole miettineet. Jos vielä vuoden päästä olemme samassa tilanteessa ja edelleen vauva toiveissa, katsotaan tarvetta uudelleen. Kuten puolisokin on lohdutellut; onhan noita tuossa viisi, ja ihanaa kun on. Minkä sille kuitenkaan voi että jokin minussa huutaa vielä sitä yhtä ruttuista ja rääkyvää rääpälettä <3

Kp14 (yk1), kalenterin mukaan ovis huomenna, kroppa ei ihmeemmin ole oireillut.