Lapsuus usko ja oma elämä…

Kipeenä ollessa katoin muutaman
dokumentin lestadiolaisuudesta.

Kyllä se pisti miettimään lapsuutta
ja omaa aikaa uskovaisena ja nykyistä elämääni…

Lapsuudessa olin tavallaan ujo ja paljon omia
mielipiteitä en uskaltanut sanoa aina ääneen.
Vaikka paljon niitä oli päässäkin.

Minun oli helppo siis kulkea joukon mukana
ja sulautua uskovaisten joukkoon.

Minua kiusattiin koulussa ja kävelin
kuulin V..tun lessu sanan
ja pilkattiin siis uskoni kuten myös
sen takia et olin pienikokoinen en kovasti uskaltanut sanoa
mitään takaisin…

Kuinka minä salaa katselin ikkunasta
kun toiset
lapset oli diskossa
minä rakastin silloin jo tanssimista.

Myös laulamisesta esiintymisestä tykkäsin
ja kerran hiukan yllätin äitini ja ystävänsä
laulaa luikauttamalla laulun vanheimpanillassa.
Toinen kerta esittämällä omatekemän laulun
ja vaikka kuinka minua kiusattiin olen
ylpee että esiinnyin silti.
Ja nyt aikuisena joku muisti minut
siittä esityksestä jäinpähän mieleen
ja sanoin muutaman sanan siittä
hänelle.

Koulussa minulla oli mitätön olo
olin kuin ilmaa.
Sain myös kokea ilmalennot lattiaan
ja kun ilmat tyhjeni mahasta.
Kun en antanut kiusaajalleni karkkia.

Olin tungettu lokerikkoon ja ei ihme jos
jos joskus ahdistaa ahtaat paikat.

Suviseuroissa minä kävin kesäisin.
Teltassa nukkuminen oli joskus ikävää
herätä kun satoi kaikki oli märkänä
 ja itikat puri
kipeitä paukamia.

Keräsin roskia ja saatiin jätskit
tai ruokapalkka siittä palkaksi
seura-alueella.

Olin yksinäinen oli kavereita
mutta toisinaan he kiusasivat
minua ja nauroivat juosten pois.

Tunsin ettei minua hyväksytä
joukkoon.

Seurapenkissä lauloin täysillä
mukana ja minua pelotti joskus
saarnojen tekstit joutua tuliseen
pätsiin ja edelleen ajattelen sen olevan pelottavaa.
Jos et usko
ja eroat niin sitten on tulinen meri edessä.
Onneksi olen päässyt sen pelon ohi.
Uskon mieluummin et hyviä tekoja tekemällä
olemalla rehellinen se taivaspaikka aukeaa
muutenkin.

Olen nähnyt edesmenneitä ihmisiä
joten en kait läpeensä ole paha nytkään.
Edelleen rukoilen ja uskon Jumalaan.

Myös lasten saannista ja
ehkäisystä olen eri mieltä
mutta kunnioitan muiden elämää
jos haluavat näin elää.

Meikkaus joskus salaa laitoin ripsaria
äiti aina huomas silti.

Valinnat tuntui etten itse päättänyt aina
oli muita sanomassa mikä on paras
vaihtoehto…

Muutin muualle suomeen
ja aloin hakea sitä omaa itseä
omia ajatuksia mitä haluan elämältä…

Kävin tanssimassa
join siideriä
värjäsin hiuksia
ja jopa oli poikaystäviä
mitä ei koskaan löytyny suviseroista…
Vaikka kuinka toivoin.

Hain itseäni ja aloin löytää suunnan
minun ei tarvinnut olla missään muotissa
ei tehdä jonkun mieliksi
tai kuten olisi parasta…

Tapasin mieheni ateistin
ja silti se ei haitannut meitä.

Me kuitenkin vannoimme valat
lupasimme rakastaa niin hyvinä kuin pahoina aikoina.

Mies antoi minun olla sellainen kun olen
hiukan taivaan rannan maalari
joka sutii omat värinsä maailmaan…
ei mene just kaikkien standardien sääntöjen mukaan
kuten kaikki tekevät tai pitäis kulkea.

Minun maani ja paikkani on nyt ulkomailla
tunnen sen olevani just se paikka
missä mut hyväksytään.

Minä sain rakkauden ja vapauden<3.

Olen onnellinen kumminkin lapsuudesta
sain raittiin lapsuuden
ja hyvät opit elämään
olla aina rehellinen teoistaan.
Niin olen ollutkin.

Uusia ystäviä olen saanut tutustua
 matkan varrella upeisiin
ihmisiin ,
he ovat tietäneet taustastani
ja joskus on vaikea luottaa
tai jos tuntuu että joku alkaa hallita
tai tuomaroida elämääni
sellaiset on saaneet jäädä en enää
siedä mitään kiusaamista tai
pilkkaamista seläntakana jauhamista asioistani.

Olen onnellinen valinnoistani
saan päättää mitä puoluetta ite kannatan
mitä katson telkusta
menenkö tanssimaan vai en
juonko viinlasillisen..

Millainen perhekoko on suotavaa
selälleni ja mielelleni…

Meille on suotu silti neljä ihanaa poikaa
ja olen kiitollinen heistä.

Olen asunut ulkomailla
luonut kodin perheen
ystävät ja harrastukset ja pärjännyt.

Saan olla ylpeä itsestäni
ja olla onnellinen valinnoistani.
Sillä vain jokainen meistä rakentaa oman
elämänsä suunnan ja kartat,
Kukaan muu ei sitä voi tehdä puolestasi.

Kyllä olen myös antanut anteeksi koulukiusaajilleni
muutamille heistä
ja olen yhteyksissä.

Jatkan elämääni ja vain itse ohjaamalla itseäni
teen ratkaisut joiden kanssa olen  onnellinen
oman sydämen ääni on paras.

Olen äiti vaimo ja silti oma persoona
nykysin rakastan tätä olotilaa kun saa olla oma itsensä:).

Olethan sinäkin vaikuta itse omaan elämääsi
elä anna muiden ihmisten ohjailla
tietäsi vain sinä itse luot tien hyvään mieleesi
vain sinä päätät elämästäsi ja päämääristä aina
saa unelmoida ja toteuttaakin niitä!.

//www.youtube.com/embed/wydRTWe_8v8