Viime keväänä oli vähän ikävä pelata jalista
kun tuntui ,
että tiimi  ei pelannut yhteen
ja voin jopa sanoa et tunsin pientä
rasismia ja kettuilua ,
että tulen Suomestakin
antamani suomen suklaa oli kuulemma pahaa
ja heitetty roskiin
mua on aikaisemmin koulukiusattu ja ne muistot
palautui mieleen tuolla…

Sain istua vaihtopenkillä koko pelin ajan
sain maksaa lisenssin mutta en nauttinut
joukkueen kans olosta tuntui etten kuulu sinne
olen liian iloinen nauran tai hassuttelen liikaa
joten päätin poistua.

En ole enää ala-asteella tai koulussa
Jossa tarvii kestää kiusaamista vielä
maksan siittä ei varmasti…

Pelasin sählyä
siittä tykkään en pelaa joukkueessa
mutta silti se oli kiva harjoitella
hyvätasoisten miesten kans jotka pelaavat joukkueessa
ja ne kannusti aina!.

Kesällä  en pelannut mitään.
Oli jotenki tyhjä takki ja en halunnut itselle pahaa mieltä.

Etsin kuitenin  vähän uutta jalistiimiä
ja se oli siksi vaikeeta
kun ei naisille ole amatöörijoukkueita niin paljoa
tarjolla…

Mulle tuli rimakauhu myös edellisestä joukkueesta.
Edes uskaltaa mennä muualle jos tulee taas tunne
että en kelpaa.

Ja mulle tuli niin paha fiilis tosta edellisestä
joukkueesta missä ei milloinkin ollut edes valmentajaa
harkkoihin ei aina tullut oikein porukkaa.
Itse menin tunnollisesti oli sää
tai fiilis edes ettei huvita…

Eilen sitten uskalsin soittaa puhelun
mailia olin laittanut ennemmin toiseen joukkueeseen.
Löytyi toinen mahdollinen joukkue.
Menin harjoituksiin todella jännittäen.

Vastassa oli eri ikäisiä naisia
kaikki tosi mukavia
ja tsemppasivat heti.
Heitä ei haitannut olen Suomesta
ja sanoin voivat puhua kans Hollantia
mulle.
He sanoivat on hyvää harjoitusta puhua
mulle kans enkkua:).
Aistin joukkueen olevan yhteinen tiimi.
Myös valmentajan vaimo on suomalainen;).

Ja nautin harkoista
ne oli kunnolla valmennettu.
Ja oli tosi hyvä fiilis tein jopa maalin
ja valmentaja ei yhtään antanut haukkuja ainakaan alkuun:P.
Jopa muisti mun nimen kentän laidalla
yritin todella parhaani…

Harkkojen jälkeen naiset kysyivät
no piditkö tuletko joukkueeseen
ja me todella haluttaisiin et tuut jo su pelaamaan?.
Tippa silmässä sanoin jos te huolitte mut
vähän vanhemman pelaamaan niin tuun mielelläni!.

Siinä monta niistä tytöistä
tuli ryhmähaliin
ja ilmotti valmentajalle jee meillä on uusi pelaaja<3.

Mä leijuin ilosta hyvästä mielestä ja sanoista tsempeistä
olin niin onnellinen
vastaanotosta siittä ,
että kelpasin heille
miten olen:).

Joten tästä se lähtee voitin pelkoni
ja koitan ansaita paikkani uudessa tiimissä
ja pelata sydämellä<3.

Elkää antako kenenkään painaa itseänne
alas vaan uskokaa unelmiinne
aina on uusi mahdollisuus!.

//www.youtube.com/embed/Xn676-fLq7I