Joskus elämässä tulee hetkiä
kun ei halua kirjoittaa olla kiinni jossakin…
joskus netistä pois olo tekee hyvääkin.
Elää omaa elämää sitä todellista
eikä kaikkea tarvitse kertoa kaikille:).

Aikaa ja motivaatiota ei aina riitä bloggailuun
ja mitäänhän ei ole pakko tehdä
jos ei halua muuta kuin kuolla tässä elämässä;).
Olen nauttinut olla lapsieni mieheni ja ystävien kanssa
sekä harrastukseni.

Olen tullut takaisin tauoltani…
mutta lupaan vastaisuudessa kertoa vähemmän
yleisesti lasteni mieheni asioita kuulumisia.
Kuvia heistä myös rajoitan joten blogi saattaa muuttua
niin kuin itsekin olen oppinut elämästä avoimuudestani
muuttunut matkan varrella.

En halua jakaa kaikkea enää
koko maailman kesken.
On oikeus omiin yksityisiin juttuihin.
Blogini keskittyy siis enenmmän
minun ajatuksiin mietelauseisiin ja kuviin.

On tavallaan purkautumispaikka itselleni
ajatuksilleni päiväkirjani…

Minua kosketti 13. perjantaina tapahtuneet Pariisiin tapahtumat.
Olin juuri kirjoittanut naamakirjaani
kuinka olikin hyvä perjantai mitään pahaa ei tapahtunut…
Musta kissa ainoastaan hiippaili lähellä katuani.

Silti se ei ollut niin hyvä perjantai!.
Toivon todella ,
että suojelusenkeleitä löytyy itselleni perheelle
ja kaikille näinä vaikeina aikoina.
Kun maailma ei ole turvallinen paikka
enää ei ole sitä lintukotoa
mihin käpertyä turvaan kaikelta pahalta:(.

Olen surullinen niiden puolesta ,
jotka ovat joutuneet luopumaan
rakkaistaan ystävistä lapsistaan
tai vanhemmistaan näiden pommitusten takia maailmassa.
Kunpa löytyisi maailman rauhaa sitä
heittäisin joka maahan
missä tarvitaan niin monta kauhaa
että olisi tarpeeksi peittäisi kaiken pahan…
rakkautta että välitämme toisistamme
emme tarvitse sotia.

Näihin mietteisiin: Ede@
​