Iltasanomissa oli tästä
kun naiset synnyttää ja heidän kropastaan
juttua ja
aattelin jopa uskaltautua kertomaan
ite kropasta ja mahastani
 mikä ei ole mun parhain kohta kropasta.
Ja joskus aatellu- ai kauheeta saisko oman navan vaihtaa
tai tuunata sileemmäksi;)

Mutta silti olen ylpeä neljästä pojastani
olen saattanut maailmaan heidät rakkaudesta
ja heistä on jäänyt rakkauden
muistoja kroppaani.
Pienet haaleat raskauasarvet on
muistona niistä ikimuistoista hetkistä kun vauva
on nostettu rinnalle.
Sen suurempaa asiaa ei ole ei haittaa ne
jäljet tai hiukan venyvä vatsanahka.
Miksi kaiken pitäs olla täydellistä aina?.
Paljastan meistä naisista kukaan ei äitinä ole täydellinen
tai tarvi olla kropastaan…

Oon siis aika hoikka joskus ollut
alipainoinenkin
siinä ei ole mitään mistä pitäis olla kateellinen
musta.
Kadehdin mieluummin sellaista tervettä kroppaa
jossa on sopivasti muotoja ja lihaksia;).

Vaikka syön paljon  en ole pahemmin saanut täytettä syntymään
kroppaani.
Kilpirauhaskokeetkin
näyttää ettei häikkää ole
olen vaan luonnostani pikkuinen hoikka…

Mutta lasten synnyttyä ainakin hetkeksi oli
kunnon munkit ja  jopa kunnon takapuoli miehen mielestäkin
hih.

Noh imetys kun loppu voi tilalle tulla takasin kärpäslätkät
mjutta se on elämää siittä pääsee yli:P.

Mutta jokainen nainen rakastakaa itteänne sellaisina kuin olette.
Ja teissä jokaisessa äidissä on erityisyytennne
luottakaa itseenne!.
Elkää antako mainoskuvien luoda väärää
mielikuvaa asioista.

Kaiken a ja o on luota itseesi sellaisena kuin olet
viis muista ihanteista;).

//www.youtube.com/embed/k20h4hZ4Roc?rel=0