Muistoja…

Olin hiukan ujo tyttö pienenä
ja lähdin reissuun ystävän luo helsinkiin
he asuivat marjaniemesssä
ja matka tuntui jännittävältä sinne
pelottikin helsinki oli
suuri paikka pienestä maaseutupaikasta
katsottuna…

Pääsin yksin sillä olen  perheestä
jossa silloin oli neljä tyttöä
ja kolme poikaa.
Olimme lestadiolainen perhe.
Joten normaalia suurempi perhe:).

Leikimme heidän lasten kans pihalla
ja kuulin heidän lastensa
puhuvan
-Joo niiden koti on palanut ja hoitaja
on kuollut.

Tuli heti paha olla
ja hätääntyneenä mietin mitä
on tapahtunut.
Ei meillä ole yleensä hoitajaa
ei se ole mahdollista.

Heidän äitinsä kertoi minulle
meidän talo on palanut
johon heti vastasin:
Onneksi H ei kuollut
oli meidän nuorin lapsemme
vasta 2 ja puoli vuotias tyttö.

Mutta hän oli saanut siivet selkäänsä
ja lentänyt taivaaseeen.
Hänestä oli tullut enkeli.
Hän nukkui pois sillä hän hengitti
häkää:(.

Perheemme rakensi kotia suuremmaksi
rakennusmiehet näkivät savua ja
pesukoneesta levisi tulipalo
ympäri taloa.

Ja kaikki lapset tarkistettiin
ja H puuttui
hän oli talon sisällä:(.
Äitini ja siskoni koittivat mennä
sisään taloon ja
palomiehet estivät heitä.
Varmasti niin kauhea tunne kun oma
lapsi siellä.
Voin vaan kuvitella kun itsekin
olen nyt äiti.

Sairaalassa hän ei hengittänyt enää
ja olisi jäänyt kaksi ja puolivuotiaan tasolle.

Minulla ei ollut kotia
 minua ei haitannut se yhtään ei
se ettei mulla ollut muita vaatetta
tavaraa siskoani en saa takaisin:(.

Sain vaatetta ja oman suklaapatukan
toisessa perheessä
muut sai puolikkaat suklaat.
Edes se oma kokonainen suklaa
ei tuntunut isolta asialta.
Matkasin kotiin mitä mulla ei
enää ollutkaan.

Siskoni oli kaikkien lemmikki
hänen silmänsä oli siniset
ja aurinkoinen lapsi.

Hän oli isin tyttö myös.

Nukkui joskus pylly pystyssä
vaippasillaan ulkona
päiväunia kun me ihmettelimme
mihin oli mennyt.

Saavuin kotia ,
jossa oli palaneet hiiltyneet
seinät.
puhelin törrötti keskellä
taloa ja vessanpytty.
Joku soitti ja isä vastasi
puhelimeen joka vielä toimi.
Ei ollut kovin hyvät kuulumiset sillä
kertaa.

Isäni halusi mennä kattomaan siskoani
kukaan ei halunnut mennä mukaan
minä halusin
en halunnut isän menevän yksin.
Tiesin kuinka paljon
hän rakasti omaa tyttöään
ja olisi ollut yksin siinä.

Muistan sen hetken
kuinka astuimme
ruumishuoneelle
mies aukaisi arkun
siinä lepäsi maailman kaunein nukke
minun siskoni.

Isä silitti rakkaasti poskesta
minä en voinut enää jäädä
juoksin ulos.
Niin ikävä tuli heti.

Hän oli niin rakas miksi
hänet otettiin pois?.
Hänellä olisi ollut elämää
paljon jäljellä.

Siittä on jo vuosia aikaa
mutta koskaan se ei unohdu!..
Vieläkin ikävöimme
muistelemme
mietimme
kuinka vanha oisit
ja mitä ehkä olisit nyt jos eläisit.

Muistoissamme olet aina siskoni
ja ehkä sieltä pilvenreunalta seuraat
perheesi kulkua.

Jokaisen meidän perheen
Sydämissä kuljet mukana aina<3.

Rakkaudella muisteli siskosi.

//www.youtube.com/embed/gOKimhCTLpc?rel=0