Kyselyikä alkaa kolmekymppisenä

Miksi perustit blogin nyt? 

31 vuotta, 61 päivää ja tunti on kulunut siitä, kun kiljaisin ensimmäistä kertaa epäonnistuneen keisarinleikkauksen jälkeen Turun Yliopistollisessa Keskussairaalassa ja noin 29 vuotta siitä, kun kyselyiän tulisi lapsen normaalin kehityksen mukaan alkaa. Itse suosin normaalissa kyselyiässä suin päin tekemistä. Trial and error -tyyppinen elämänasenne kantoi 30 vuotta, 6 kuukautta tietämille, kunnes errorin haastavuus ylitti vastukseni.

Minun oli antauduttava kohtaamaani elämäni error. 

Kiitos siitä, istun tänä yönä tässä sohvalla, pohjoisessa kaukana rakkaimmistani ja ystävistäni.

Nyt opettelen kysymään ennen kuin teen. En kysy lupaa, enkä myöskään järkeä. Opetelen kysymään itseltäni, miksi. Tämä blogi tulee olemaan tarina tuon suuren kysymyksen äärellä. 

Vastaus:

No, koska parhaan ystäväni Kalkkunan kanssa jokapäiväisiä kyselyhetkiä on etäisyydestäkin johtuen vähemmän kuin ennen, oli avattava uusi kanava purkaa tuntoja ja vatuloida elämän piinaavia kysymyksiä. Aion jatkossakin esittää kysymyksiä kalkkunalle, mutta koska toivon keskustelua, syvää luotaavia syitä heppoisiin aiheisiin suurelta otannalta, niin kysyn siinä sivussa teiltä kaikilta. Otanta n=10 ei voi antaa heikompaa analyysiä kuin n=1. Eihän? 

Let’s give it a try!