kävin eilen ex-tempore kattomassa uuden le week-end elokuvan. ihan jees klippi, mutta pari juttua sai minut ihan hölmöksi rakkaudesta.

a) paris – miten en vieläkään ole käynyt siellä?

b) debussyn clair de lune – viimeksi kun kuulin sen olin puketunut valkoiseen ja kävelin tulevaa aviomiestäni kohti…

c) huumorintaju – haluan että nauran aviomieheni jutuille vielä 30 vuoden jälkeen, ja vice versa.

hyvää viikonloppua, you love fools.