Lakanat sängyssä, tuoreita mansikoita, jääkaappi täynnä ruokaa, puhtaat ikkunat, itsepoimittuja kukkia – sellaista löytyi kodistamme kuin tiistaiyönä saavuimme kotiin, kiitos edellisen asukin ja anopin. 

 Keskiviikkoaamuna sain herätä aurinkoiseen Helsinkiin. Söimme maittavan aamiaisen, purkasimme matkalaukut ja suuntasimme lenkkipolulle. Kaverimme ohjasi meidät uudelle reitille ja näinkin Helsingin ihan uudesta kuvakulmasta. Oli heti todella turistifiilis, jee Helsinki on ihana!  Sitten tulikin hengailtua koko päivä ulkona. Ensin syötiin Hakanimessä pussi herneitä ja halailtiin ystäviä. Sitten suuntasimme Kaisanimenpuistoon pelaamaan petanque ja koripalloa ja halaamaan vielä enemmän ystäviä ja siitä jatkoimme vielä pariin baariin ja kotiin saavuimme vasta puolen yön jälkeen. Good to be back home! Ensimmäinen päivä takaisin Suomessa meni just niin kuin piti. 

Huomenna suuntaamme Ruisrockkiin. Jospa vaikka kello 18 jammailis vähän Karri Koiran biittiin ja halailisi vielä vähän lisää ystäviä.

Olimme eilen kenties viimeisellä yhteisellä iltakävelyllä kotikylässämme. Jälleen kerran läpikävimme tunteitamme ja ajatuksiamme kuluneesta 8 kuukaudesta.

Elämäni täällä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Mitä nämä 8 kuukautta sitten ovat minulle antanut? Olen varma, että enemmän kuin vielä oivallan. Rakkaus luontoon, läheisiin ihmisiin ja itseeni ovat ainakin vahvistuneet. Se on jo aika paljon se.

Kaksi kuukautta sitten tapasimme Portugalissa pariskunnan kenen kanssa juttelimme 10 minuuttia. Viime viikon perjantaina tapsimme heidät sattumalta Aberdeenissä. Ilta päättyi siihen, että jäimme heille yöksi. Olimme yhteydessä koko edellisen viikon ja taas viime viikonloppuna nähtiin heidät ja heidän ihanat ystävänsä. Ihanat B & M eivät edes tiedä kuinka paljon iloa ja voimaa heidän läsnäolonsa on meille antanut. Wicked & totally kick-ass peeps!

En usko kohtaloon – mutta jotenkin tahdon uskoa, että siihen on syy miksi tapasimme nämä ihmiset, ekaksi Portugalissa ja sitten Skotlannissa.

Enää yksi yö. Sitten lähdemme kotiin. Tunteet ovat pinnassa. Olen äärettömän onnellinen. Pian nähdään perhe ja ystävät. Ne ovat ne elämän sokeri! Muiskkk!

psst. tapasimme nuo yllä olevassa kuvassa olevat kolme kaverusta eilen ja kun kysyin saanko ottaa heistä kuvan, vastasivat he näin: ”oh, certainly my dear and you know, you just made us the happiest trio in the village!”. Score.